Kirjat inspiraationa ja intohimona

Olen aina tykännyt kirjoista ja lukemisesta - lapsesta asti. Harmillisesti vain opiskeluaikoina muut kuin tenttikirjat ja opiskelukirjat jäivät taka-alalle, enkä lukenut niinä aikoina pahemmin. Ymmärtäähän sen - kun on luettavana tenttikirjoja ja muita kirjoja niin ei oikein jaksa lukea muita kirjoja. Muistan kyllä lukeneeni joskus jossain Espanjan rantalomatuolissa jotain romaania, että ei ihan lukematta sitä ole noinakaan vuosina oltu. 

Vuonna 2018 tuli äänikirjat. Tai en minä muista, oliko niitä aiemmin, mutta löysin ne vuonna 2018. Sitten se oli menoa. Kuuntelin äänikirjoja noin pari - kolme vuotta tauotta, jolloin sen jälkeen tuli myös kyllästyminen. Kyllästymisen aikana löysin fyysiset kirjat. Sen jälkeen olen ollut hyvässä balanssissa molempien kanssa. Minkälaisia kirjoja luen tai kuuntelen?

Tykkään romaaneista, mutta ehkä enemmän taidan tykätä itsensäkehittämiskirjoista - jos niitä siksi voi kutsua. Tykkään myös tietokirjoista, jotka liittyy ravintoon, ravitsemukseen tai terveyteen. Vakoilin toisen blogin puolelta, että millaisia kirjoja kuuntelin noina äänikirjojen kuunteluvuosina. Vuonna 2022 kuuntelin Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä kirjan ja se vaikutti itseeni. Ei sillä, että itsellä olisi lääkkeitä, mutta sellaiseen elämään olisi hyvä pyrkiä tai itse haluaisin pyrkiä sellaiseen elämään mahdollisimman pitkälle. Siksi tällaiset kirjat kiinnostavat itseäni paljon, sillä jokin totuuden siemen niissä kuitenkin on. Mutta miksi niitä sitten maalitetaan/mustamaalataan niin paljon? Sitä sopiikin pohtia ja varmasti monista eri syistä.

Yksi kiinnostavista kirjoista oli Karita Aaltosen kirja Uskalla parantua. Tämän luin vasta vuonna 2023, mutta se oli todella tunteita herättävä kirja. Kirja alkoi minusta surullisena, mutta loppua kohden oli positiivinen. Kirja oli minusta kokonaan sellainen realistinen tarina syövästä parantumisesta ruokavalion, lääkkeiden ja muiden asioiden avulla. Muistan kirjasta sen, kun lääkärikin ihmetteli, että mitä Karita oli tehnyt, kun oli parantunut syövästä, mutta käski jatkaa samaan malliin. Se, mitä se Karita sitten teki, niin kannattaa lukea tuo kirja. Yksi postaus on liian lyhyt kirjan referoimiseen ja en saisi tähän kaikkea sitä tietoa laitettua. Lue ja koe itse kirja!

 

Kun asioita miettii taas näin jälkikäteen, niin vuosina 22-23 olen havahtunut entistä enemmän sokerittomaan elämään ja sokerittomaan ravitsemukseen. Onneksi tällaisia ruokaan liittyviä kirjojakin on ilmestynyt nyt viime aikoina hyvin - tai ainakin muutamia kappaleita. Annin uunissa Anni teki Rakas Herkkusuu  -kirjan, josta löytyy sokerittomia / ilman lisättyä valkoista sokeria olevia reseptejä ja tämä on hyvin usein meillä käytössä. Leeni Viio puolestaan kirjoitti Hyvää tekevät herkut -kirjan, joka menee puolestaan vielä syvemmälle resepteihin ja resepteissä ei ole käytetty tuskin ollenkaan mitään sokeria. Tässä kirjassa paneudutaan myös ruokakasvatukseen ja siinä on tietokirjaosuus. Kirja jakautuu ikään kuin kahteen osioon: tietoon ja resepteihin. Nämä reseptikirjat ovat olleet suuri inspiraation kohde itselläni. Näiden lisäksi saan paljon inspistä myös somesta. Olen myös rohkea kokeilija ja kokeilen, jos saan jonkin idean. Välillä se menee metsään, välillä onnistuu. Aina olen oppinut niistäkin kerroista, jotka ovat menneet metsään. 

Tällä hetkellä tänä vuonna olen lukenut tuon Leeni Viion kirjan ja Glukoosikumous -kirjan. Lisäksi lukulistalla on Eroon vehnästä kirja. On erittäin mielenkiintoista lukea näitä kirjoja. Suhtaudun kaikkeen tietoon uteliaisuudella ja mielenkiinnolla ja saatan kokeilla ensin jotain asiaa itselleni ja ikäänkuin katsoa mitä käy vai käykö mitään. (Yleensä ei käy yhtään mitään ja vaikutukset ovat lähes aina positiiviset!) Lisäksi olen seurannut ja seuraan erinäisiä ihmisiä somessa mm. hyvinvointivaikuttajia ja mitä heillä on sanottavana ravinnosta ja jos jokin tuntuu itsestäni "oikealta" ja itselleni sopivalta, niin otan vinkit tai reseptin meille käyttöön. 

Ammennan inspiraatiota siis kirjoista, somesta, loputtomasta uteliaisuudestani ja kokeilunhalustani. Seuraavaksi voisin keskittyä siihen, että miksi siis sokeriton ja mistä sokerittomuus on saanut alkunsa itselläni. Pysy mukana, jos tahdot!