Vastauksena metsä, luonto

Syyskuussa kuuntelin hyvän äänikirjan, josta tahdon vinkata täälläkin blogissa. 

Kirja löytynee mahdollisesti kirjastoistakin mutta ainakin äänikirjapalveluista. Kirja on erittäin hyvä ja tukee niitä väitteitä, joita monissa hyvinvointi/ravitsemustileillä on. Seuraan aika monia ravintovalmentajia, ravintoterapeutteja, hyvinvointivaikuttajia, ravitsemusalan asiantuntijoita ja muita vastaavia ravitsemuksen saralla ja monissa asioissa yhdistyy tietyt samat jutut. Tässä kirjassa on paljon asiaa. Kirjassa puhutaan valosta, luontoyhteydestä, vuorokausirytmeistä ja en voi kuin suositella kaikille luettavaksi / kuunneltavaksi tätä kirjaa. 

Ilmeisesti ravitsemusala on aika kuuma peruna viime aikoina ja hyvä niin, ihmiset ovat vihdoin ehkäpä heränneet tähän älyttömään ruokaympäristöön ja tuntuu, että moni lukee esimerkiksi ainesosaluetteloita enemmän ja tarkemmin. Tämä on kyllä johtanut myös siihen, että moni ihminen myös triggeröityy/provosoituu entistä herkemmin jostain väitteistä. (Tällä en tarkoita myöskään tätä blogia sillä saan edelleen hyvin vähän kommentteja). Tämä reaktio on aika mielenkiintoinen. Jokaisen olisi hyvä miettiä, miksi jokin asia aiheuttaa itsessä niin suuren provosoitumisen/triggeröitymisen ja voisiko väitteessä olla jokin perä. Itse pyrin miettiä/pohtia asioita kokonaiskuvan merkityksellä, maalaisjärjellä ja sillä, että voisiko väitteessä olla jotain perää. Musta on esimerkiksi aivan huippumahtavaa että jokin ihminen paranee esimerkiksi ruokavalion avulla jostakin sairauksista. (Näitä tapauksia riittää, ei tarvitse kuin seurata monia ravintovalmentajia, jotka jakavat asiakastarinoita). Ravitsemuksella ja ruokavaliolla on niin suuri merkitys hyvinvoinnissa. Toki muitakin asioita on ja vaikuttaa esimerkiksi uni ja nukkuminen. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa vaan on olemassa monia erilaisia tapoja, mitkä sopii meille eri tavoin. Joillekin voi sopia x asia, joillekin taas y, ja joillekin z ja joillekin yhdistelmä näistä kaikista.

Lisäksi kannattaa muistaa, että harvoin ihmiset arvostelevat toisia ihmisiä vaan yleisestikin ravitsemusasioissa arvostellaan tuotteita, ei niiden tuotteiden käyttäjiä. 

Välillä jopa harmittaa ihmisten puolesta, jotka etsivät ratkaisuja eri lääkäreiltä, jotka eivät osaa edes auttaa loppupelissä sitä ihmistä. Ja joo, lääkärit ovat varmasti alansa asiantuntijoita, mutta he eivät ole ravitsemuksen alan ammattilaisia. Korkeintaan tietävät näitä yleisiä suosituksia eivätkä juuri muuta. Eivätkä muuten voikaan tietää, kun ei heillä ole opinnoissa esimerkiksi ravitsemusosaamista kuin ehkä yhden kurssin verran. Ihmeet eivät tapahtu yhdessä yössä mutta pienin askelin ja kokeilemalla saa ihmeitä aikaan. Kärsivällisyydellä, oman itsensä tuntemuksella. 

Ehkäpä vinkkaan tähän samaan postaukseen Terveyssummitin jakson numero 61 - Miksi lääkäri määrää lääkkeitä vaikka ongelma olisi ratkaistavissa ruokavaliolla. Löytyy spotifysta, en löytänyt youtubesta. Vaikka jotain Terveyssummitin jaksoja on myös youtubessa. Tässä jaksossa on haastateltavana funktionaalinen ravitsemusterapeutti Hanna Voutilainen. Aivan huippujakso! Kuuntele, jos mahdollista! 

Kyllähän se on vähän valuvikana suomalaisessa terveydenhuollossa, että kaikkeen on ensisijaisena ratkaisuna lääkkeet, vaikka ongelma olisi hoidettavissa ravitsemuksen avulla. Toisaalta, mitä voi olettaa, jos lääkärillä on aikaa 20 min vastaanotolla. Ei siinä ajassa ehdi muuta tehdä kuin kirjoittaa sen reseptin. Ei siinä ajassa ehdi tutustua potilaaseen kunnolla tai perehtymään yksilökohtaisesti. Sinänsä on pientä positiivista valoa, kun viime aikoina oli jokin toinenkin juttu, jossa puhuttiin tästä samasta asiasta että liian usein ratkaisua haetaan lääkkeistä. Ollaanko vihdoin heräämässä? Lisäksi luen (jälleen kerran) yhtä supermahtavaa kirjaa, jossa on mainittu asiasta ja se on vielä lääkärin kirjoittama kirja. Kerron siitä myöhemmin, kun olen saanut luettua. 

Kirjasta piti vinkata mutta päädyin lääkäreihin ja lääkkeisiin. :D No sellaista se on aina, kun innostuu kirjoittamaan jostain.

Kuuntele, lue yllä mainittu kirja, jos vain suinkin mahdollista! 

PS: Edellinen postaus nousi suosituimpien postauksien joukkoon eikä edes mitään provosoivia kommentteja. Ehkä onnistuin kirjoittamaan aiheesta oikeella tavalla. 

Kirjat inspiraationa ja intohimona

Olen aina tykännyt kirjoista ja lukemisesta - lapsesta asti. Harmillisesti vain opiskeluaikoina muut kuin tenttikirjat ja opiskelukirjat jäivät taka-alalle, enkä lukenut niinä aikoina pahemmin. Ymmärtäähän sen - kun on luettavana tenttikirjoja ja muita kirjoja niin ei oikein jaksa lukea muita kirjoja. Muistan kyllä lukeneeni joskus jossain Espanjan rantalomatuolissa jotain romaania, että ei ihan lukematta sitä ole noinakaan vuosina oltu. 

Vuonna 2018 tuli äänikirjat. Tai en minä muista, oliko niitä aiemmin, mutta löysin ne vuonna 2018. Sitten se oli menoa. Kuuntelin äänikirjoja noin pari - kolme vuotta tauotta, jolloin sen jälkeen tuli myös kyllästyminen. Kyllästymisen aikana löysin fyysiset kirjat. Sen jälkeen olen ollut hyvässä balanssissa molempien kanssa. Minkälaisia kirjoja luen tai kuuntelen?

Tykkään romaaneista, mutta ehkä enemmän taidan tykätä itsensäkehittämiskirjoista - jos niitä siksi voi kutsua. Tykkään myös tietokirjoista, jotka liittyy ravintoon, ravitsemukseen tai terveyteen. Vakoilin toisen blogin puolelta, että millaisia kirjoja kuuntelin noina äänikirjojen kuunteluvuosina. Vuonna 2022 kuuntelin Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä kirjan ja se vaikutti itseeni. Ei sillä, että itsellä olisi lääkkeitä, mutta sellaiseen elämään olisi hyvä pyrkiä tai itse haluaisin pyrkiä sellaiseen elämään mahdollisimman pitkälle. Siksi tällaiset kirjat kiinnostavat itseäni paljon, sillä jokin totuuden siemen niissä kuitenkin on. Mutta miksi niitä sitten maalitetaan/mustamaalataan niin paljon? Sitä sopiikin pohtia ja varmasti monista eri syistä.

Yksi kiinnostavista kirjoista oli Karita Aaltosen kirja Uskalla parantua. Tämän luin vasta vuonna 2023, mutta se oli todella tunteita herättävä kirja. Kirja alkoi minusta surullisena, mutta loppua kohden oli positiivinen. Kirja oli minusta kokonaan sellainen realistinen tarina syövästä parantumisesta ruokavalion, lääkkeiden ja muiden asioiden avulla. Muistan kirjasta sen, kun lääkärikin ihmetteli, että mitä Karita oli tehnyt, kun oli parantunut syövästä, mutta käski jatkaa samaan malliin. Se, mitä se Karita sitten teki, niin kannattaa lukea tuo kirja. Yksi postaus on liian lyhyt kirjan referoimiseen ja en saisi tähän kaikkea sitä tietoa laitettua. Lue ja koe itse kirja!

 

Kun asioita miettii taas näin jälkikäteen, niin vuosina 22-23 olen havahtunut entistä enemmän sokerittomaan elämään ja sokerittomaan ravitsemukseen. Onneksi tällaisia ruokaan liittyviä kirjojakin on ilmestynyt nyt viime aikoina hyvin - tai ainakin muutamia kappaleita. Annin uunissa Anni teki Rakas Herkkusuu  -kirjan, josta löytyy sokerittomia / ilman lisättyä valkoista sokeria olevia reseptejä ja tämä on hyvin usein meillä käytössä. Leeni Viio puolestaan kirjoitti Hyvää tekevät herkut -kirjan, joka menee puolestaan vielä syvemmälle resepteihin ja resepteissä ei ole käytetty tuskin ollenkaan mitään sokeria. Tässä kirjassa paneudutaan myös ruokakasvatukseen ja siinä on tietokirjaosuus. Kirja jakautuu ikään kuin kahteen osioon: tietoon ja resepteihin. Nämä reseptikirjat ovat olleet suuri inspiraation kohde itselläni. Näiden lisäksi saan paljon inspistä myös somesta. Olen myös rohkea kokeilija ja kokeilen, jos saan jonkin idean. Välillä se menee metsään, välillä onnistuu. Aina olen oppinut niistäkin kerroista, jotka ovat menneet metsään. 

Tällä hetkellä tänä vuonna olen lukenut tuon Leeni Viion kirjan ja Glukoosikumous -kirjan. Lisäksi lukulistalla on Eroon vehnästä kirja. On erittäin mielenkiintoista lukea näitä kirjoja. Suhtaudun kaikkeen tietoon uteliaisuudella ja mielenkiinnolla ja saatan kokeilla ensin jotain asiaa itselleni ja ikäänkuin katsoa mitä käy vai käykö mitään. (Yleensä ei käy yhtään mitään ja vaikutukset ovat lähes aina positiiviset!) Lisäksi olen seurannut ja seuraan erinäisiä ihmisiä somessa mm. hyvinvointivaikuttajia ja mitä heillä on sanottavana ravinnosta ja jos jokin tuntuu itsestäni "oikealta" ja itselleni sopivalta, niin otan vinkit tai reseptin meille käyttöön. 

Ammennan inspiraatiota siis kirjoista, somesta, loputtomasta uteliaisuudestani ja kokeilunhalustani. Seuraavaksi voisin keskittyä siihen, että miksi siis sokeriton ja mistä sokerittomuus on saanut alkunsa itselläni. Pysy mukana, jos tahdot!