Valitse paremmin: Lasten mehut

No niin, tämä tuotekategoria täällä blogissa antaa vinkit siihen, että kuinka voi tehdä niitä parempia valintoja. Sillä haluaisin tuoda esiin parempia valintoja ja mainita hyviä tuotteita. Nämä eivät ole mitään kaupallisia yhteistöitä vaan ihan puhtaasti tuon esiin hyviä tuotteita kaupoista. 

Tässä kategoriassa arvostelen näitä tuotteita, en ihmisiä tai näiden huonompien tuotteiden ostajia. Tarkoitus on lisäksi tuoda esille näitä asioita ja saada ihmiset valitsemaan parempia tuotteita.

Aloitetaan helpoista valinnoista ja lasten mehuista. Lähtökohtana toki lapsille (ja miksi ei siis koko väestölle myös) on, että juomina vesi ja maito mutta jos joskus haluaa tarjota mehua niin tässäpä sitten paremmat vaihtoehdot.

Minusta on jotenkin ihan hullua, että lasten mehutuotteissa on käytetty makeutusaineita. Isolla on kyllä teksti sokeriton, mutta tarkempi ainesosien tutkiminen näyttää, että tuotteissa on käytetty makeutusaineita. Makeutusaineet eivät ole yhtään parempia kuin sokeri ja melkeinpä haitallisempia kuin sokeri. Aspartaamin, asesulfaami K:n ja sukraloosin kaltaiset makeutusaineet pitäisi kieltää lasten tuotteissa ja no, ylipäätään kieltää vaikkapa kokonaan.

Älä valitse siis esimerkiksi Trip tai Grandi mehuja vaikka niissä olisi kuinka teksti sokeriton ja/tai kuinka houkutteleva kuva vaan valitse ennemmin tämä:

Ainesosat: Tiivisteestä valmistettu luomuomenatäysmehu (70 %) tiivisteestä valmistettu päärynätäysmehu (20 %), vesi

Ainesosat: Tiivisteestä valmistettu omenatäysmehu

En laita kuvia Trip ja Grandimehuista, mutta laitan kuitenkin niiden ainesosaluettelot alle.

Ainesosat: vesi, mansikka (1%) vadelma (0,8 %) tiivisteestä, aromit, happamuudensäätöaineet (sitruuna- ja omenahappo) makeutusaine (sukraloosi, asesulfaami K) väri

Ainesosat: vesi, sokeri, vadelma (2%) tiivisteestä, happamuudensäätöaineet (sitruunahappo) aromi 

Miksi ylläolevat tuotteet ovat parempia kuin vastaavat Trip ja Grandi mehut?

Todella moni lasten vanhempi jo valitseekin näitä parempia tuotteita, mutta silti kait joku ostaa näitä toisiakin tuotteita, kun niitä on isot hyllyt kaupoissa ja niitä valmistetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Ehkä tämän postaussarjan idea on havahduttaa ne ihmiset, jotka valitsevat näitä sokerillisia tai sokerittomia mehuja, valitsemaan paremmin. Samalla tuet myös näiden parempien tuotteiden valmistajia ja sillä taataan, etteivät nämä huonommat tuotteet syrjäytä näitä parempia valintoja. Jokaisella valinnalla on merkitystä.

** Raikastamon mehujen ainesosaluettelot ovat lyhyet eikä niissä ole esimerkiksi sitruunahappoa tai muita lisäaineita. Niissä on käytetty yhtä tai kahta ainesosaa, vaikkakin se ainesosa on tiiviste (joka on periaatteessa sokeria). Mutta ainakaan näissä ei ole haitallisia makeutusaineita eikä lisättyä valkoista sokeria.

Minusta on hullua, että lasten mehuja mainostetaan sokerittomina ja silti niissä on asesulfaamia ja sukraloosia. Ne eivät ole hyväksi lapsille eikä aikuisille. Lapset ovat vielä aikuisiakin herkempiä ja herkemmin reagoivat esimerkiksi makeutusaineisiin. 

Entäpä se hinta?

Näissä mehutuotteissa on hinta-ero (muutamia kymmeniä senttejä) ja halvempi tuote on Trip ja Grandi. Monelle hinta on ratkaisevin tai lähes ratkaisevin asia tuotteessa, ja se on surullista, että epäterveellisempi tuote on halvempi. 

Hintaero ei ole kuitenkaan näissä tuotteissa ole merkittävän suuri ja jos vain suinkin mahdollista niin kannattaa valita Raikastamon lasten pillimehut. Myös Juustoportilla on parempia lasten pillimehuja.

Vielä vähän ...

Okei, lupaan, että seuraava postaus on jotain muuta, mutta bongasin hyvän kaavion ultraprosessoidusta ruoasta. Tämä on siis bongattu ja napattu jostain (ei ole siis minun tekemä) ja henkilö oli kysynyt tekoälyltä, mitä on ultraprosessoitu ruoka. Tekoäly näyttää olevan fiksu tässä asiassa vaikka en itse sitä kyllä käytä. Tässä oikeastaan kiteytyy aika hyvin, mikä on prosessoitua ruokaa. Ei välitetä kirjoitusvirheistä, tekoälyllä ne ei ole oikein hallussa.

Jos olisin ravitsemusasiantuntija, niin sanoisin, että aloita edes näistä:

** jätä limsat ja muut valmiit juomat kokonaan pois. 

** maustetut jogurtit pois. Käytä kreikkalainen / turkkilainen jogurtti ja lisää marjat ym.

** tee itse leipä / sämpylät.

** tee itse mysli tai osta Foodin mysli ja jätä kaikki murot kauppaan. 

** käytä esimerkiksi karrageenitonta kermaa ja jätä kaikki valmiit ruokakermat, maustetut rahkat ym pois.

Olisihan sitä paljon muutakin sanottavaa mutta jätän tämän nyt tähän. 

Kaupoissa on kyllä 80 % kaikkea turhaa, mitä meille yritetään markkinoida ja kauppareissuista tulee todella paljon helpompia, kun tietää, mitä ostaa ja monet hyllyt voi vain ohittaa.

No niin, se siitä sitten! Seuraava postaus on joko hyvinvointiin liittyvä kirjavinkki tai valitse paremmin tuote -postaus! 

Mitä on (ultra)prosessoitu ruoka? Ja vähän muutakin.

Taannoinen postaus Ultraprosessoitu kirjasta havahdutti miettimään ja kertomaan, mitä on ultraprosessoitu ruoka. Tuossa kirjassa se on luokiteltu kutakuinkin näin: mitä enemmän ruoassa on sellaisia ainesosia, joita ei kotikeittiöstä löydy, ruoka on prosessoitua. Tämä on mielestäni hyvä ohjenuora, mitä on prosessoitu ruoka. 

Nyt viime aikoina mediassa viralliset asiantuntijat ovat puolustelleet ihmeellisesti prosessoitua ruokaa. Tämä on asia, jota en ymmärrä. Tosin väitän kyllä, että nämä virallisten asiantuntijat tietävät asian, mutta kehittelevät jotain ihan ihme vastauksia, eivätkä puhu suoraan. Mistä on siis kyse?

Myös ko. kirja lähti siitä, että prosessoiminen alkaa ihan ruoan pilkkomisesta lähtien. Ruoan valmistaminen, pilkkominen, leikkaaminen, keittäminen, lämmittäminen yms on ruoan prosessointia. Mutta kaikki ymmärtää kyllä, että porkkanan leikkaaminen on eri asia kuin vaikkapa tällaiset ainesosalistat:

maitojuoma (MAITO, D-vitamiini.), tomaattimurska (tomaattimurska, tomaattimehu, happamuudensäätöaine: sitruunahappo (E330)), broilerin jauheliha (suomalainen broilerinliha, vesi,  jodioitu suola.) (Suomi), kasvirasvasekoite (rasvaton MAITO, vesi, kasviöljyt (rapsi, rypsi), muunnetut tärkkelykset, emulgointiaine (E472e), aromi, väri (karotenoidit).), pasta (TäysjyvädurumVEHNÄ), paprika (keltainen paprika (34%), punainen paprika (33%), vihreä paprika (33%)), juustoraasteseos (pastöroitu MAITO (Viro, Latvia), suola, hapate, mikrobiologinen juoksete, happamuudensäätöaine (E509), paakkuuntumisenestoaine (perunatärkkelys).), maissitärkkelys (maissitärkkelys (EU)), kanaliemijauhe (Maltodekstriini, aromit, suola, luontainen aromi, kananrasva 5% (kananrasva, hapettumisenestoaine (rosmariiniuutteet)), kanajauhe 2% (kana, suola, hapettumisenestoaine (rosmariiniuutteet)), kasvisjauhe (valkosipuli, sipuli, juuripersilja), sitruunamehujauhe (maltodekstriini, sitruunamehu). Valmiin liemen suolapitoisuus on 0,3 %.), jodioitu suola (Suola (NaCl) väh. 99,8 %, kaliumjodidi (Kl), paakkuuntumisenestoaine (E535). Jodi lisätty kaliumjodidina. Yksi kilo ruokasuolaa sisä ltää 25 mg jodia), pesto (auringonkukkaöljy, tiivistetty basilika (30 %), suola, maissitärkkelys, valkosipuli, viinietikka, fruktoosi, happamuudensäätöaineet (E270, E330).), valkosipulimurska (Valkosipuli 80%, vesi, säilöntäaine: kaliumsorbaatti, stabilointiaine: sitruunahappo.), basilika (Basilika), mustapippuri

Eihän tästä edes selviä, mikä ruoka pitäisi olla kyseessä.

Välillä en tiedä, itkenkö vai nauranko. Enemmän nämä asiat vetävät kyllä surulliseksi nykyisin. Aivan järkyttäväksi on meidän ruokaympäristö mennyt, kun esimerkiksi ylläolevasta sanotaan, että "elintarviketeollisuus ei käytä turhaan lisäaineita" "julkisten tilojen ruoka on laadukasta ruokaa" "Ruoan prosessointiaste ei määrittele sen terveellisyyttä". Kaikki nämä väitteet ovat keksittyä, valhetta, eikä millään muotoa totuus. Varmasti on kaunis ajatus, että elintarviketeollisuus ei käyttäisi turhaan lisäaineita, mutta se ei vain pidä paikkaansa nykyruokaympäristössä.

Noiden väitteiden esiin tuominen on ongelman lakaisemista maton alle, vastuun pakoilemista, ei haluta katsoa totuutta silmiin ja mahdolliset muut intressit vaikuttavat siellä taustalla. Väitän, että viralliset ravitsemustieteilijät, professorit ym jotka näitä lausuntoja antaa niin ymmärtävät kyllä asian mutta jostain syystä x eivät sano faktoja ääneen. Se ei hyödytä ihmistä / kuluttajaa, että faktoja ei sanota ääneen ja niitä kaunistellaan ja keksitään mitä ihmeellisempiä selityksiä. Mutta valheella on lyhyet jäljet ja totuus ei pala tulessakaan. Lisäksi minusta on aikamoista saivartelua jos pitkiä ainesosalistoja puolustellaan että onhan porkkanan kuoriminenkin prosessointia. Joo, on toki, mutta kaikki varmasti ihan aidosti ymmärtää pointin, tuollainen puolustelu on aika kaukaa haettu.

Tässä vielä esimerkiksi erään leivän ainesosasisältö:

VEHNÄJAUHO, vesi, TÄYSJYVÄKAURA (jyvä, jauho), VEHNÄGLUTEENI, hiiva, VEHNÄRASKIJAUHE, jodioitu suola, kasviöljy (rypsi, rapsi), emulgointiaine (E 471, E 481), säilöntäaine (sorbiinihappo) ja jauhonparanne (askorbiinihappo). Täysjyväkauraa 19 % leivän viljasta ja 12 % leivän painosta.

Tätä tuotetta muuten mainostettiin kauraleipänä / kauraisana leipänä ja kauraa leivässä alle viidesosa. Se onkin sitten toinen juttu. Tuo leipä on myös (ultra)prosessoitua ruokaa. Ei kotikeittiöstä löydy esimerkiksi askorbiinihappoa, jauhonparanteita, emulgointiaineita eikä leipä sellaisia tarvitsekaan. Ne ovat kemiallisia yhdisteitä, ja leipä ei tarvitse tuollaisia ainesosia. Jostain syystä elintarviketeollisuus on mennyt siihen suuntaan, että tuotteeseen lisätään paljon kaikenlaista.

Pahinta on, kun esimerkiksi sairaaloiden, päiväkotien, ja koulujen ruokia puolustellaan edellämainituilla väitteillä, vaikka näkeehän se sokeakin että ne ruoat eivät ole millään muotoa terveellisiä eikä normaaleja. Minusta se on myös vähän kuluttajien tyhmänä pitämistä, jos verrataan, että "hei kuoritaanhan porkkanakin ja sitä verrataan  pitkään ainesosaluetteloon". Aina yhtä huvittavaa nuo vertailut ja aikamoista saivartelua ja hiusten halkomista.

Kysynpähän vaan, että mihin jäi se ajatus, että mitä lyhyempi ainesosaluettelo, sen terveellisempi/parempi tuote. Tämä opetettiin siis ravitsemustieteiden perusopinnoissa joskus vuonna 2008 aikoihin. Fakta, joka ei muutu miksikään vuosienkaan saatossa. 

Tottakai on hyvä ymmärtää, että kaikki lisäaineet eivät ole haitallisia, ja niillä on saantisuositukset ja niitä ei tarvitse pelätä. Ei tarvitsekaan, mutta voidaan myös ajatella, että mitä lyhyempi ainesosaluettelo, sen puhtaampi/parempi/terveellisempi tuote. Tämä ajatus on nyt jäänyt jonnekin unholaan. 

Ollaan siinä pisteessä, että ainesosaluettelot ovat suurimmaksi osaksi pitkiä ja siellä on useita eri lisäaineita, niin voidaan kyllä kutsua niitä tuotteita ja ruokia ultraprosessoiduiksi ruoiksi, jotka eivät ole terveellisiä. 

Elintarvikealan yritykset osaavat kyllä valmistaa ruokaa ilman ylimääräisiä lisäaineita ja pitää sen ainesosaluettelon lyhyenä. Jos haluavat. Jos siihen pystyy tietyt yritykset, niin siihen pystyy kyllä kaikki. Kyseessä taitaa vain olla muut seikat, miksi niin eivät kaikki tee.

Summa summarum. Muista ainakin nämä tästä postauksesta: mitä lyhyempi ainesosaluettelo, sen parempi tuote on. (Lue silti ne ainesosat, jotta tiedät, mitä tuote sisältää). Jos tuotteessa olisi vain yksi ainesosa joka olisi esim. sokeri, niin ei se tietenkään ole terveellinen. Mutta ehkä pointti ymmärretty.

Mitä enemmän tuotteessa on ainesosia, joita ei löydy kotikeittiöstä, sen prosessoidumpi tuote on.

Saatan ehkä tulevaisuudessa täällä blogin puolella nostaa sellaisia hyviä tuotteita tai "parempia valintoja" vs. jokin toinen vastaava tuote. Eli vähän niinkuin "valitse mieluummin tämä tuote". Näitä itse asiassa olen listannut jo aiemminkin luonnoksiin mutta en ole vain ehkä rohjennut painaa julkaise nappia. Mielessä olisi muutenkin taas niin paljon kaikkea, mistä haluaisi kirjoittaa, mutta kaikki varmasti ajallaan. 

Tuliko uutta?

Hyvää vappua terveellisemmin herkutellen

Nyt ajattelin toivottaa hyvät vapputoivotukset ja jakaa hyvän ja paremman donitsireseptin. Terveellisempi syöminen ei tarkoita, etteikö voisi herkutella mutta sen voi tehdä niin paremmin ja elimistö kiittää!

Olen jo useamman kerran tehnyt parempia donitseja kuin kaupan sokeriset versiot joten uskallan suositella tätä reseptiä ihan jokaiselle. Nämä donitsit ovat niin paljon paremmat kuin kaupan versiot sokerimunkeista. Resepti löytyy Annin Rakas Herkkusuu kirjasta sekä myös hänen nettisivuilta täältä.

Muokkasin reseptiä kuitenkin sen verran, että tein kokonaan ne kaurajauhoista ja hyvin onnistui. Lisäksi jätin banaanin pois, koska meillä ei ollut sopivan tummaa banaania ja laitoin omenasosetta 1 dl. Kuorrutin sulatetulla suklaalla ja päälle voisi laittaa vielä kuivattua marjarouhetta, kookoshiutaleita tai strösseleitä. Sulatettu suklaa oli Brunbergin sokeritonta suklaata, sitä ei kuitenkaan ole yhdessä donitsissa paljon. Ei e-koodeja, ei lisättyä sokeria, ei vehnää ja maistuu niin hyvältä! Reseptissä oli myös muunlainen kuorrutus, muistaakseni taateleista tehty kinuskikuorrute. Kuulostaa vaikealta mutta ei se ole, kurkkaa ylemmän linkin takaa! Mietittiin tovi kyllä sitäkin, jos oltaisiin tehty se näihin, mutta sitten seuraavalla kerralla se! 

Mietin pitkään muutama vuosi sitten donitsipellin ostoa, koska en halua ostaa turhia juttuja tai yhden käyttökerran juttuja kotiin. Mutta on kyllä ollut hyvä ostos. Näitä on tehty vuosittain useamman kerran ja miksei donitseja voisi tehdä muulloinkin kuin vain vappuna. 

Nyt ihanaa vappuaattoa ja vappua kaikille! 

Miksi sairastumme, miten parannumme

Tämä kirja ei tullut meille minun toimesta mutta kun sen näin niin ajattelin, että täytyypä lukea. Kirja on vuodelta 1982 ja yleensä en lue näin vanhoja kirjoja. Ihan mielenkiinnolla suhtauduin kirjaan ja ehkä vähän silleen pienesti ennakko-oletuksena, että kyllähän nyt noista ajatuksista on opittu ja otettu huomioon. Siis silleen, että voisi todeta hiljaa mielessään että "hei, tuo toimii jo nykyään". 

Kokonaisuudessaan aika hyvä kirja vaikka vähän pienesti huomasi, että kirja on vanha, Mutta ei se sinänsä lukemista tai luettua tietoa haitannut. Jossain parantavissa ohjeissa oli mainittu jotain sellaisia aineita, joista en ole kuullutkaan ja myös niistä huomasi, että kirja on vanha ja onkohan niitä aineita enää edes saatavilla. Toisaalta kirja veti ehkä hieman surulliseksikin. Kirjan alussa todetaan myös, että mitä vähemmän lisäaineita, sitä parempi elintarvike. Luulisi, että 40 vuodessa saataisiin asioita muuttumaan, mutta tuntuu, että asiat ovat myös menneet huonompaan ja hullumpaan suuntaan. Lisäaineiden määrät elintarvikkeissa ovat lisääntyneet ja on "keksitty" kaikenlaisia muka hyviä ainesosia. En tiedä, mihin se vähempi lisäaineellisajatus sitten jäi elintarvikealan yrityksillä ja miten tähän on tultu.

Ruoan kehittäjät ja keksijät ovat hullaantuneet kaikista muka hyvistä elintarvikekeksinnöistä ja nyt esimerkiksi koulujen / päiväkotien / vanhainkotien / sairaaloiden yms ruoat ovat entistä enemmän ultraprosessoituja ruokia. Tämä on kyllä surullista. Ennen se oli jokseenkin yksi kehumisasia, että "Suomessa on ilmainen ja hyvä kouluruoka" mutta eihän tuota lausetta enää voi mitenkään sanoa edes ääneen kun ei tarvitse kuin katsoa minkä tahansa kunnan julkisten laitosten ruokalistoja ja nähdä, kuinka paljon lisäaineita niissä on. Miten tähän on tultu?

Väitän myös, että 80-90-luvulla valmisruoat kaupoissa eivät olleet niin lisäainepitoisia kuin nyt. Ensinnäkin valmisruoat kaupoissa ovat lisääntyneet moninkerroin eikä kaikkea voi perustella "että valikoimaa pitää olla tai on hyvä kun on valinnanvaraa". Ei pidä, varsinkin jos ne on kymmenillä lisäaineilla varustettua. Eli kyllä, kehitys on mennyt huonompaan suuntaan. Se on kyllä surullista. 

Ensin ajattelin, etten jätä tätä kirjaa meille mutta ehkäpä se nyt hetkeksi jää. Kirjan loppuvaiheessa oli vähän sellainen tunne, etten ihan heti laita tätä kiertoon. Sen ehtii kyllä laittamaan sitten myöhemmin kiertoon.

Tälle blogille tuli pieni postaustauko mutta nyt sitten niitä postausideoita syntyi, ja listasin niitä ylös. Yksi asia, joka on ihmetyttänyt nykyisin. Kun se on fakta, että mitä vähemmän lisäaineita, sen parempi elintarvike. Se sanottiin jo vuonna 2008-2009 ravitsemustieteen opinnoissa virallisten ravitsemusterapeuttien tahoilta. Mutta mitä nyt sanotaan. Välillä tuntuu, että faktoja käännellään ja väännellään, jotta ne saadaan näyttämään hyvältä nykysuosituksissa ja nykymaailmassa, jotta ne faktat toimivat muiden asioiden kanssa nyky-ympäristössä. 

Välillä on kyllä "hauska" palata vuosikymmeniä taakse ja lukea vuosikymmeniä sitten kirjoitettu kirja. Jos kirjan saa käsiin jostain, niin kannattaa se lukea. 

Semmoista tällä kertaa. Katsotaan, mitä seuraavaksi täällä blogin puolella! 

Ultraprosessoitua

Tämä kirja on nyt vilissyt viime aikoina omassa somekuplassani tai no jo jonkin aikaa, sillä laitoin sen muutama(?) kuukausi sitten varaukseen ja sain sen helmikuun lopussa. Kirjat on täytynyt priorisoida viime aikoina, kun on tullut niin paljon mielenkiintoisia kirjoja varauksesta että kaikkia ei vain ehdi lukea. Tämän halusin kuitenkin lukea ja se piti laittaa ykköseksi. Kirjassa on nimittäin noin 400 sivua ja se on kokonaan osittain raskastakin luettavaa  tai ainakin täytyy olla ajatus mukana kun lukee.

Selvisin urakasta ja kirja tuli luettua. Odotin kirjasta ehkä vähän erilaista mutta ihan täyttä asiaa se on siltikin. Kirja on pysäyttävä ja ei voi kuin taas ihmetellä sitten kaikkea muuta ruokaympäristöön liittyvää. Kirjassa on paljon hyvää asiaa ja suosittelen sitä kaikille, joita aihe kiinnostaa. Kirjan kirjoittaja on lääkäri, joka toimii Lontoossa ja on kirjoittanut muitakin kirjoja. 

Välillä näiden kirjojen kanssa (tai kijoissa olevien asioiden kanssa) tulee sellainen ahdistus ja epätoivo, ja se, että kuinka absurdia tämä ruokaympäristökin on osittain, kun tuntuu aika-ajoin, ettei mihinkään voi vaikuttaa. Toisaalta, sitä voi vaikuttaa paljonkin esimerkiksi ostokäyttäytymisellä, kertomalla asioista muille ja antamalla palautetta elintarvikeyrityksille. Se on sitten toinen juttu, johtaako ne palautteet yms mihinkään mutta sillä saa ainakin sen tunteen, että on tehnyt jotain. Aina tällaisten kirjojen jälkeen tarvitsee paljon viihteellistä ja kevyttä luettavaa ja onneksi sitäkin on taas saatavilla. 

Kirja on kannen lausahduksien mukainen ja jokaisen terveydestään välittävän ihmisen pitäisi lukea kirja kuten kannessa sanotaan. Kirja saattaa myös muuttaa sen, mitä syöt. Kirjaan kannattaa suhtautua avoimuudella, maalaisjärjellä ja myös ajattelemalla, miten elintarvikeyritykset Suomessa toimivat. Ja vaikka kuinka haluaisimme uskoa, että elintarvikealan yrityksillä on ihmisten terveys ja hyvinvointi prioriteettina, niin ei se kyllä useinkaan ole. 

Jos näihin kysymyksiin haluat vastauksen, niin lue kirja:

Miten voin olla varma, että jokin on upr:ää (=ultraprosessoitua) / Mistä tiedän, että jokin on upr:ää?

Onko kaikki upr haitallista?

Miksi upr on halvempaa kuin tuoreet elintarvikkeet? Eikö kaiken käsittelyn ja pakkaamisen pitäisi tehdä siitä hintavampaa?

Eikö Alpen mysli ole terveellistä? (Huom! Tuohon voisi laittaa minkä tahansa myslin merkin.)

Eikö tietyillä elintarvikkeilla pelottelu saa ihmisiä sairastumaan syömishäiriöihin?

Aiheuttaako upr todella riippuvuutta?

Onko kaikki upr yhtä haitallista?

Nämä kysymykset vastauksineen löytyvät kirjan lopusta, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan alusta loppuun eikä hypätä suoraan nähin vastauksiin.

Mutta tässäpä kirjavinkki kaikille kiinnostuneille! 

Onko kirja tuttu sinulle? Meinaatko lukea?

Vähähiilihydraattista hyvää kirja

Sain lahjaksi @terveellisetherkut henkilön eli Tiina Savolaisen kirjoittaman reseptikirjan. Ei siis arvostelukappalelahjaksi vaan ihan perheeltä lahjaksi. No olin kyllä toivonut tätä kirjaa, koska nykyisin leivon lähes kaiken tuon yllämainitun tilin takana olevilla resepteillä ja tiesin, että kirja tulee olemaan hyvin luettu ja käytetty meillä. Teen nykyisin muuten kaikki täytekakutkin tuon tilin takana olevalla täytekakkuresepteillä. Se on niin paljon parempi vaihtoehto ja yleensä kaikki myös kehuvat näitä reseptejä eikä se ole mitenkään huomattavissa, että olisi jotenkin erilaisempi täytekakku.

Kirja kuitenkin jäi vähän muiden kirjojen jalkoihin, enkä ehtinyt siihen tutustumaan heti niin paljon kuin halusin. Onneksi kirjatkaan eivät vanhene ja tässä on koko vuosi aikaa tehdä ruokaa kirjan resepteillä. Helmikuussa kuitenkin kokeilin jo kahta eri reseptiä ja nyt päätin kirjoittaa kirjasta reseptikokeilujen jälkeen. Reseptit ovat jaettu eri kategorioihin: kasvis, liha, aamu/välipalat, makeat. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi mustikkamuffinssit ja niistä tuli superhyviä ja parempi vaihtoehto kuin valkoisella sokerilla ja vehnäjauhoilla leivotut muffinssit. Herkutella voi niin paljon terveellisemminkin ja elimistö kiittää. :D 

Toinen resepti oli, jonka kokeilin, niin uunimunakas. Se oli myös hyvä ja helppo lounasvaihtoehto. Tulee nopeasti ja ei tarvitse töiden lomassa kuluttaa aikaa ruoanlaittoon ja ennen kaikkea; ruoan jälkeen ei tule mitään väsymyksiä ja verensokerit pysyvät tasaisina. Resepti on yhden henkilön annos eli jos on useampi syöjä, niin tuplaa ainekset. 

Mietin jo, että mitä kokeilen seuraavaksi ja mieli tekisi kokeilla joko mysliä tai näkkäriä. Näitä en syö muuten kyllä kovinkaan usein, mutta itsetehdyt vaihtoehdot ovat niin paljon paremmat kuin valmiit kaupan vastaavat.

Seuraavaksi kokeiluun:

** Rahkavohvelit (tekisin kyllä letuiksi koska ei löydy vohvelirautaa)

** Mustikka-ricottakakku

** Mantelipalat

Suosittelen ainakin tutustumaan kirjaa ja rohkeasti kokeilemaan uusia terveellisempiä reseptejä ja muuttamaan makutottumuksia. Eivät ne kokeilut aina itselläkään mene putkeen mutta kun oppii ainesten käyttäytymistä ja omat makutottumukset muuttuvat niin reseptejä saattaa jäädä jopa vakiokäyttöön. 

Yhden kauraleipäreseptin kokeilin myös Tiinan Instagramtililtä ja se oli hyvä. Se kokeilu ei mennyt ihan kuten kuvissa, sillä leivistä tuli aika matalat, enkä saanut niitä halkaistua mutta eihän se mitään haitannut, kun sitten ne olivat enemmän rieskoja kuin halkaistavia leipiä kuten kuvassa. Kerron tämän siksi, että kokeileminen kannattaa aina ja se ei haittaa vaikka ei tulisi juuri kuten kuvissa tai tekijällä ja myös siksi, ettei ne kokeilut mene itselläkään aina täysin samalla tavalla kuten kuvissa. Seuraavalla kerralla voi tehdä paremmin, näin saa myös itseä totutettua uusiin juttuihin. 

Tällä hetkellä on luettava eräs prosessoituun ruokaan liittyvä kirja ja siitä sitten lisää piakkoin. Se on muuten todella mielenkiintoinen, vaikka laaja ja paksu kirja. Saa nähdä saanko sen luettua kuukaudessa. 

Onko Vähähiilihydraattista hyvää kirja tuttu vai tuliko uutta?