Glukoosikumous - kirjan opit käyttöön - osa 2

Tässä postauksessa ajattelin jakaa kirjan konkreettisia oppeja. Suosittelen edelleen, että jokainen lukisi kirjan, sillä se on mindblowing ja sen opit sopivat kaikille. Kirja ei perustu mihinkään tiettyyn ruokavalioon vaan sen oppeja voi noudattaa söipä ihan miten tahansa. Kaikkia kirjan oppeja en tule tässä postauksessa käymään läpi. Tämä kirja kuuluu niihin itselläni niihin kirjoihin, jotka ovat saaneet ajattelemaan asioita taas enemmän ja enemmän ja ennen kaikkea ehkäpä eri tavalla kuin ennen. Se on jännä, että kun lukee näitä erilaisia ravitsemuskirjoja, niin kaikissa kulminoituu tietyt asiat. Ne asiat eivät vaan mitenkään voi olla "väärässä".

Olen sitä mieltä, että terveydenhuollossa pitäisi myös jakaa tämän kirjan oppeja ja ylipäätään neuvoa ihmisiä enemmän ravitsemuksesta. Kuinka paljon enemmän asioita voitaisiin korjata esimerkiksi ruokavalion avulla, kun vain suositeltaisiin enemmän tiettyjä ruokia, tiettyjä tekniikoita yms. Moni on tietenkin ihmisistä itsestään kiinni ja täytyy olla oma-aloitteinen ja ennen kaikkea tutkia itse asioita. Lääkkeille varmasti on oma paikkansa, mutta ihmisten tarinat ovat vaan niin huikeita ja innostavia, kun tietyllä tapaa syömällä korjaantuu asioita. Tämä on itselle aina se yhtä yllättävä asia. Varmaan aluksi on myös mainittava disclaimerit että kaikki ei varmasti sovi kaikille ja tiettyjä ainesosia/ruokia ihmisen elimistö ei tarvitse ollankaan.

Lue siis kirja ja tee itse havainnot kirjasta. Otan tähän muutamia asioita kirjasta, mutta en referoi kirjaa tähänkään postaukseen.

** Kaikki sokeri on sokeria

Kaikki sokeri on sokeria ja ihan sama mitä käytät niin samaksi glukoosiksi ja fruktoosiksi ne muuttuvat. Tämä on itselleni ehkä se yllättävin asia tai tokihan olen sen tiennyt, mutta kirjan avulla ymmärsi niin paljon enemmän taas asioita. Koska kaikki sokeri on sokeria, niin tärkeintä tässäkin on se, ettei sitä leivo joka päivä muilla sokereilla tai käytä sokereita päivittäin ja totuttaa itsensä myös vähemmän makeaan. Myös hedelmät ovat makeita ja muuttuvat fruktoosiksi elimistössä.

Tämä on siis kirjan oppi: Suosi ennemmin siis marjoja tai jos haluat syödä hedelmiä, syö ne, älä tee niistä esimerkiksi smoothieita. Kun hedelmät syödään, kuitu pysyy samana eikä muutu. Yleensä hedelmiä kukaan ei myöskään jaksa syödä paljon kuin esimerkiksi smoothieen hedelmiä pystyy laittamaan vaikka kuinka paljon. 

** Ruokien syömisjärjestys

Syö ensin kuitu, seuraavaksi proteiini ja rasva, viimeiseksi tärkkelys ja sokeri. Tämä on se kirjan juttu, joka kannattaa opetella. Se voi olla vaikea toteuttaa, ainakin aluksi, koska moni ihminen on tottunut syömään ruoan ns. sekaisin. Mutta harjoitus tekee mestarin ja loppujen lopuksi se ei ole niin vaikeaa. Vähän niin kuin pienille lapsillekin toisto, toisto, toisto ja sitä niin monta kertaa että oppii :D Ensin siis kasvikset, sitten proteiini (liha, kana yms) ja viimeisenä hiilarit. 

** Unohda kalorit - keskity ruoan laatuun 

Kaikki kalorit eivät ole samanlaisia. Kuitu, proteiini ja (hyvälaatuinen)rasvapitoinen ateria / välipala / annos takaa, ettei tule sen suurempia glukoosipiikkejä.

Kirjassa oli ihan konkreettisia vinkkejä esimerkiksi välipaloihin, jos sellaisia kaipaa. Suosi ruokaisia välipaloja, älä makeita. Jos kaipaat makeaa, niin syö se lounaan jälkeen, älä enää välipalalla. 

** Aamiaisen jälkeisestä glukoosikäyrästä ja sen tasoittamisesta

Aamiainen, joka synnyttää glukoosipiikin. tekee nopeammin nälkäiseksi. Murot, myslit, hedelmämehut - kaikki nämä nostattavat glukoosipiikin. Syö ruokaisat aamiaiset. Vakaiden glukoosiarvojen kannalta kannattaa syödä aamiainen, joka sisältää paljon proteiinia, kuitua ja (hyvälaatuista) rasvaa ja jos haluaa syödä tärkkelystä, niin tässä on hyvä noudattaa syömisjärjestys eli tärkkelys/hiilarit viimeisenä. 

Kirjan esimerkkejä oli avokadoleipä suklaacroissantin sijasta (En tosin usko että kukaan syö aamiaiseksi Suomessa suklaacroissantteja). Kananmunalla täytetty leipä tai kinkulla tai juustolla täytetty leipä mieluummin kuin paahtoleipä hillolla. (Hilloleipä ei ole myöskään Suomessa varmastikaan kovin yleinen aamiainen.) Proteiinia ja rasvaa löytyy kreikkalaisesta ja turkkilaisesta jogurtista. Kananmuna on loistava aamiainen ja siihen kylkeen kasviksia. Kananmunasta saa aamiaiselle myös vaikka mitä kaikkea. Jos tai kun aikaa on vähän aamulla, niin tee aamiaismuffinssit jo edellisenä iltana ja aamulla ei tarvitse kuin lämmittää tai napata mukaan. Aamiaismuffinssit eivät ole tietenkään mitkään suklaamuffinssit tms. :D Jos olet smoothien ystävä, tee se kreikkalaiseen tai turkkilaiseen jogurttiin tai syö samat ainekset kulhosta marjojen kera.

Käytä ennemmin kreikkalaista / turkkilaista jogurttia kuin rasvatonta jogurttia. Tee hedelmäsmoothien sijasta marjasmoothie. Jos olet tottunut hedelmäsmoothieihin, muuta koostumusta pikkuhiljaa: ensin vaikkapa puolet hedelmiä, puolet marjoja ja sitten kolmeneljäsosa marjoja ja lopulta kokeile kokonaan ilman hedelmiä ja tunnustele itsessä, mikä pitää eniten nälkää ja mikä vähiten. Se, mikä pitää eniten nälkää, synnyttää pienimmän glukoosipiikin ja verensokerit ovat tällöin tasaisia.

** Ainesosaluetteloista

Lisäksi lue ainesosaluettelot, älä tuudittaudu markkinointilauseisiin elintarvikkeissa. Vältä eineksiä! Jos tuote on vegaaninen, se ei vielä tarkoita, että se olisi terveellinen. Yhdessä vegaanisessa tuotteessa sokeri oli mainittu kolmella eri nimellä ja ainesosaluettelo pitkä kuin mikä. Yleensä vegaaniset tuotteet ovat kaikista pahimpia näissä ainesosaluetteloissa. Lue siis se ainesosaluettelo muissakin kuin vegaanisissa tuotteissa! Oma vinkkini on, jonka olen oppinut viime aikoina, sokeri voidaan mainita ties millä nimillä ja on hyvä, että tunnistat sokerin kaikki nimet. Sokeria on vaikka missä tuotteissa, on hyvä oppia tunnistamaan hyvät ja itselle sopivat tuotteet itselle ja tällöin ne poimii nopeastikin kaupasta. Ainesosaluetteloiden viidakko on kyllä melkoinen ja ymmärrän, että yleensä ihmiset eivät jaksa niitä lukea kovinkaan tarkasti. Lisäksi valmistajat tuppaavat muuttamaan tuttujenkin tuotteiden ainesosaluetteloita, eli tutuissakin tuotteissa on hyvä katsoa ne silloin tällöin uudestaan.

Vuonna 2009 ravitsemustieteissä opin, että mitä lyhyempi ainesosaluettelo, sen parempi. Minusta tämä pätee edelleen, vaikka meille joskus väitetäänkin muuta. Toistan itseäni, mutta ainesosaluettelot on tarkoitettu luettaviksi ja mahdollisimman vähän e-koodeja ja muuta höttöä. Ruisleivässäkin saattaa olla sokeria ja vehnää ja siihen päälle liuta e-koodeja. Aika hullua! Tiesittekö, että ensimmäisenä mainittu aines on elintarvikkeen pääaines ja sitä on siis tuotteessa eniten? Monesti vegaanisissa tuotteissa esimerkiksi vesi mainitaan ensimmäisenä, karkeissa sokeri yms yms.

Ehkä tässä tuli nyt tarpeeksi jo tästä kirjasta, mutta en voi kuin suositella lukemaan sen. Siitä oppii niin paljon ja se kaikki on oman terveyden eteen. Olemme mahdollisesti tottuneet sellaiseen hiilaripitoiseen aamiaiseen, kun esimerkiksi katsoo kauppojen hyllyjä. Mutta vältä ainakin muroja ja sokerillisia jogurtteja! Tarkoitus ei ole muuten kritisoida näiden tuotteiden käyttäjiä, vaan näitä tuotteita. Eikä siis pahoittaa kenenkään mieltä ja ylipäätään tämä blogi kritisoi tuotteita, ei tuotteiden käyttäjiä jatkossakaan. Saatan sohaista muurahaispesää tällä blogilla, mutta otan sen riskin. :D Mutta yritän aina tekstien alkuun laittaa muistutuksen tai jonkin disclaimerin. 

Elintarviketeollisuus kehittää hirveän isolla voimalla uusia tuotteita koko ajan, mutta uudet tuotteet eivät ole välttämättä yhtään sen parempia. Markkinointi on niin houkuttelevaa ja sen varjolla tehdään vaikka mitä. Siksikin tuotteiden ainesosaluettelot kannattaa aina lukea. Uutuutena on nyt nämä vegaaniset tuotteet, joissa on kaikista pisimmät ainesosaluettelot ja jopa sokeria kolmella eri nimellä. Tekevätkö nämä hyvää ihmiselle ja elimistölle? Eivätpä taida tehdä.

Hyvä esimerkki on myös sokerittomat tuotteet. Jos tuotteessa lukee sokeriton, niin hyvin usein siinä on (haitallista) makeutusainetta ja saattaapi olla mainittu myös jokin sokerin toisista nimistä. Ainesosaluettelot, e-koodit ja sokerit ansaitsevat ihan omia postauksia ja niitäkin on tulossa jossain vaiheessa. 

Mutta lue tai kuuntele kirja ja tee itse omat johtopäätökset. Minusta kirjan pääpointit ovat nuo tähdellä merkityt kohdat, mutta kaikista näistä tässä mainituista asioista puhutaan kirjassa paljon. Yritin olla lyhyt ytimekäs ja referoida ne lyhyesti, mutta eihän niitä kovin lyhyesti pysty referoimaan.

Monesti verensokerin ja glukoosihallinnan liitämme diabetekseen, mutta se liittyy oikeastaan kaikkiin ihmisiin eikä vain diabeteksen hoitoon. Luen yhtä toista kirjaa tällä hetkellä ja siinäkin puhutaan näitä samoista asioista ja vähän kuin ympyrät sulkeutuvat ja liittyvät toisiinsa. Se on jännä, että ravitsemuksessa kaikki asiat liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Mutta siitä toisesta kirjasta lisää jossain vaiheessa.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti ja kiitos, jos jätät kommentin, tuliko tässä uutta vai oliko kaikki jo tuttua? Meinaatko lukea kirjan?

Glukoosikumous - Hallitse helposti verensokeriasi - osa 1

Bongasin tämän kirjan somesta. Aiemmin on nyt varmaan jo tullut ilmi, että tällaiset ravitsemukseen ja terveyteen liittyvät kirjat kiinnostavat. Laitoin tämän kirjan varaukseen kirjastosta ja noin puolen vuoden odotuksen jälkeen sain sen käsiini. Lääketieteelliset asiat ja hyvin vaikeaselkoiset ravitsemusasiat eivät ole olleet mitenkään helppoja minulle (koskaan) ja en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä esimerkiksi siellä ravitsemustieteiden perusopinnoissa. Jännitin vähän, että millainen kirja on ja ymmärränkö siitä mitään. 

Kuinka väärässä olinkaan! Kirja on todella helposti luettavissa ja opeteltavissa. Oppimista auttaa kirjan todella monet graafiset käyrät, joiden avulla havainnollistetaan esimerkiksi glukoosipiikkiä. Näiden vuoksi kirja ei ehkä sovellu äänikirjaksi. En tiedä tosin, miten kirja on luettu äänikirjapalveluissa. Mutta silti uskon, että jotain kirjasta jää varmasti mieleen, vaikka sen kuuntelisi. Enemmän tosin jää mieleen, jos sen lukee, niin näkee kaikki asiat. Varsinkin, jos on visuaalinen oppija, niin uskoisin, että kirjan asiat jää todella hyvin mieleen. Mitä opittavaa kirjasta löytyy?

Kirjaa on kuvattu näin: Kirja tarjoaa 10 yksinkertaista ohjetta, jotka auttavat tasapainottamaan glukoositasoa ja pääsemään eroon ikävistä oireista. kuten väsymyksestä, mielialan vaihteluista ja hormonaalisista ongelmista. Glukoosin hallinta vaikuttaa jaksamiseen ja uneen, mielialaan, ikääntymiseen tuomiin muutoksiin ja ihon hyvinvointiin. Kirjailija on perehtynyt  siihen, kuinka verensokerin tasapainottaminen vaikuttaa terveyteen. Kirjan kirjoittaja on perustanut myös Glucose goddessin yhteisön, ja sen avulla miljoonat ihmiset ovat saaneet avun heidän terveydellisiin ongelmiinsa. 

Kirjassa on minusta hyvää se, että se ei painotu mihinkään ruokavalioon. En muutenkaan tykkää labeloida ruokavalioita. Eli tavallaan miten ikinä syötkään tai mitä ruokavaliota noudatatkaan, niin kirjasta saa vinkkejä. Tästä postauksesta tulisi ihan hirmu pitkä, niin ajattelin jakaa tämän kahteen osaan ja seuraavassa osassa kerron näitä kirjan vinkkejä. Suosittelen kyllä lukemaan kirjan ja asettumaan kirjan varausjonoon, sillä luettuna se toimii aina paremmin ja siitä saa enemmän irti kuin seuraavasta blogipostauksesta. Kirjan lukee myös suht koht nopeasti, sillä ne käyrät yms tekee sen, ettei tekstiä ole paljon kaikilla sivuilla. Luin itse kirjan kuukaudessa, reilusti ennen kirjan eräpäivää, vaikka mietin, että saanko kuukaudessa luettua. Luotan siis, että muutkin saavat kirjan luettua kuukaudessa, vaikka kirjojen lukuaikaa olisi vähän ja olisi ns. hidas lukija. Tämä ei ole myöskään minkään sortin kirjan promoamispostaus, enkä hyödy mitenkään tämän kirjan esittelystä, annan vain vinkin hyvästä kirjasta. Kirjan vinkit ovat myös sellaisia, että jokainen voi poimia sieltä ne, jotka resonoi itselle. Mutta tarkemmin näitä vinkkejä noin viikon päästä.

Kiinnostuitko? Laitatko kirjan varaukseen kirjastosta? Vai oletko jopa lukenut jo kirjan? Kerro siinä tapauksessa, mitä mieltä olit kirjasta!

Terveellisemmät suklaamuffinssit

Tässäpä ensimmäinen tämän blogin resepti. Näiden suklaamuffinssien leipominen on todella helppoa ja lisättyä valkoista sokeria näissä ei ole. Resepti on bongattu yhdeltä Instagram-tililtä, mutta muokkasin sitä vähän. Puolitin ainesosat ja vaihdoin maapähkinävoin tilalle Foodinin herkkuisa levitteen ja jätin hunajan pois, ihan siitä syystä, ettei meillä ollut sitä. Tämä on yksi resepti, jolla leivon nykyisin. Leipominen on kyllä vähentynyt sieltä vuoden 2020 ajoilta todella paljon. Silloin, kun leivon, niin leivon ilman valkoista sokeria. 

Terveellisemmät suklaamuffinssit (9 kpl)

1 kypsä banaani

1 kananmuna

1 dl Foodinin herkkuisa suklaalevitettä (alkuperäisessä reseptissä oli maapähkinävoi)

1,25 dl maitoa

1 tl vaniljauute

----

3 dl kaurajauhoja (kaurahiutaleet saa jauhoiksi sauvasekoittimen avulla, jos ei halua ostaa valmiita kaurajauhoja)

2 rkl kaakaojauhetta (valitse sellainen, jossa ei ole lisättyä valkoista sokeria)

1 tl leivinjauhe

0,5 tl soodaa

Sokeritonta suklaata muffinssien päälle

175 astetta, noin 25-30 minuuttia

Sekoita nuo viivan yläpuolella olevat ainekset sauvasekoittimessa tai muussa laitteessa sileäksi. Sekoita kuivat aineet (viivan alapuolella olevat ainekset) keskenään ja lisää ensin sekoitetut ainesosat näiden kuivien ainesosien joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi ja laita taikina muffinssivuokiin. Ripottele päälle rouhitut suklaat. Paista uunissa 175 astetta, noin 25-30 minuuttia.

Helppoa, hyvää ja terveellisempää kuin sokerilla tehdyt muffinssit. Tämä resepti on jäänyt myös meille vakioreseptiksi ja silloin kun tulee tarve saada esimerkiksi kahville jotain makeaa, niin leivon näitä tai jotain muuta, missä ei ole valkoista sokeria tai vehnäjauhoja. Tämä resepti on oikeasti todella helppo ja sen osaa jokainen eikä siihen mene kuin max 15 minuuttia + uunissa oloaika. 

Toki, jos on tottunut kaikkiin makeisiin vehnäleivonnaisiin ja ns. tavallisiin suklaamuffinsseihin, niin tällaisten ns. terveellisempien herkkujen maku saattaa tuntua aluksi oudolta. Mutta ihminen tottuu uusiin makuihin ja kaikki riippuu tietenkin omista valinnoista, millä tavalla haluaa leipoa. Uskon, että sokeri, vehnä ja kaikki se, mihin olemme tottuneet, ei ole meille hyväksi pidemmällä tähtäimellä, ja siksi olen halunnut muuttaa omaa ravitsemusajattelua ja leipomistapaa.

Uskaltaisitko kokeilla? :D

Kirjat inspiraationa ja intohimona

Olen aina tykännyt kirjoista ja lukemisesta - lapsesta asti. Harmillisesti vain opiskeluaikoina muut kuin tenttikirjat ja opiskelukirjat jäivät taka-alalle, enkä lukenut niinä aikoina pahemmin. Ymmärtäähän sen - kun on luettavana tenttikirjoja ja muita kirjoja niin ei oikein jaksa lukea muita kirjoja. Muistan kyllä lukeneeni joskus jossain Espanjan rantalomatuolissa jotain romaania, että ei ihan lukematta sitä ole noinakaan vuosina oltu. 

Vuonna 2018 tuli äänikirjat. Tai en minä muista, oliko niitä aiemmin, mutta löysin ne vuonna 2018. Sitten se oli menoa. Kuuntelin äänikirjoja noin pari - kolme vuotta tauotta, jolloin sen jälkeen tuli myös kyllästyminen. Kyllästymisen aikana löysin fyysiset kirjat. Sen jälkeen olen ollut hyvässä balanssissa molempien kanssa. Minkälaisia kirjoja luen tai kuuntelen?

Tykkään romaaneista, mutta ehkä enemmän taidan tykätä itsensäkehittämiskirjoista - jos niitä siksi voi kutsua. Tykkään myös tietokirjoista, jotka liittyy ravintoon, ravitsemukseen tai terveyteen. Vakoilin toisen blogin puolelta, että millaisia kirjoja kuuntelin noina äänikirjojen kuunteluvuosina. Vuonna 2022 kuuntelin Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä kirjan ja se vaikutti itseeni. Ei sillä, että itsellä olisi lääkkeitä, mutta sellaiseen elämään olisi hyvä pyrkiä tai itse haluaisin pyrkiä sellaiseen elämään mahdollisimman pitkälle. Siksi tällaiset kirjat kiinnostavat itseäni paljon, sillä jokin totuuden siemen niissä kuitenkin on. Mutta miksi niitä sitten maalitetaan/mustamaalataan niin paljon? Sitä sopiikin pohtia ja varmasti monista eri syistä.

Yksi kiinnostavista kirjoista oli Karita Aaltosen kirja Uskalla parantua. Tämän luin vasta vuonna 2023, mutta se oli todella tunteita herättävä kirja. Kirja alkoi minusta surullisena, mutta loppua kohden oli positiivinen. Kirja oli minusta kokonaan sellainen realistinen tarina syövästä parantumisesta ruokavalion, lääkkeiden ja muiden asioiden avulla. Muistan kirjasta sen, kun lääkärikin ihmetteli, että mitä Karita oli tehnyt, kun oli parantunut syövästä, mutta käski jatkaa samaan malliin. Se, mitä se Karita sitten teki, niin kannattaa lukea tuo kirja. Yksi postaus on liian lyhyt kirjan referoimiseen ja en saisi tähän kaikkea sitä tietoa laitettua. Lue ja koe itse kirja!

 

Kun asioita miettii taas näin jälkikäteen, niin vuosina 22-23 olen havahtunut entistä enemmän sokerittomaan elämään ja sokerittomaan ravitsemukseen. Onneksi tällaisia ruokaan liittyviä kirjojakin on ilmestynyt nyt viime aikoina hyvin - tai ainakin muutamia kappaleita. Annin uunissa Anni teki Rakas Herkkusuu  -kirjan, josta löytyy sokerittomia / ilman lisättyä valkoista sokeria olevia reseptejä ja tämä on hyvin usein meillä käytössä. Leeni Viio puolestaan kirjoitti Hyvää tekevät herkut -kirjan, joka menee puolestaan vielä syvemmälle resepteihin ja resepteissä ei ole käytetty tuskin ollenkaan mitään sokeria. Tässä kirjassa paneudutaan myös ruokakasvatukseen ja siinä on tietokirjaosuus. Kirja jakautuu ikään kuin kahteen osioon: tietoon ja resepteihin. Nämä reseptikirjat ovat olleet suuri inspiraation kohde itselläni. Näiden lisäksi saan paljon inspistä myös somesta. Olen myös rohkea kokeilija ja kokeilen, jos saan jonkin idean. Välillä se menee metsään, välillä onnistuu. Aina olen oppinut niistäkin kerroista, jotka ovat menneet metsään. 

Tällä hetkellä tänä vuonna olen lukenut tuon Leeni Viion kirjan ja Glukoosikumous -kirjan. Lisäksi lukulistalla on Eroon vehnästä kirja. On erittäin mielenkiintoista lukea näitä kirjoja. Suhtaudun kaikkeen tietoon uteliaisuudella ja mielenkiinnolla ja saatan kokeilla ensin jotain asiaa itselleni ja ikäänkuin katsoa mitä käy vai käykö mitään. (Yleensä ei käy yhtään mitään ja vaikutukset ovat lähes aina positiiviset!) Lisäksi olen seurannut ja seuraan erinäisiä ihmisiä somessa mm. hyvinvointivaikuttajia ja mitä heillä on sanottavana ravinnosta ja jos jokin tuntuu itsestäni "oikealta" ja itselleni sopivalta, niin otan vinkit tai reseptin meille käyttöön. 

Ammennan inspiraatiota siis kirjoista, somesta, loputtomasta uteliaisuudestani ja kokeilunhalustani. Seuraavaksi voisin keskittyä siihen, että miksi siis sokeriton ja mistä sokerittomuus on saanut alkunsa itselläni. Pysy mukana, jos tahdot!

Intohimona ravitsemus, ruoka, ravinto

Tässä postauksessa ajattelin avata sitä, että mistä on lähtenyt oma innostukseni ja intohimoni ravitsemusta, ravintoa ja ruokaa kohtaan. Olen aina ollut kiinnostunut ruoasta ja ruoanlaitosta ja sitä kautta myös ravitsemuksesta. Koulutukseltani en ole ravintola-alan ammattilainen, mutta oppeja olen käynyt vähän siellä ja täällä. Olen 'opiskelija' luonteeltani ja aika monesti elämässäni olen aina opiskellut kokopäivätöiden ohella. Olen halunnut rinnalle aina jotain mielenkiintoista ja uutta töiden lisäksi. Ennen vuotta 2010 kävin ravitsemustieteiden perusopintoja avoimessa yliopistossa ja tykkäsin valtavasti. En ehkä tuolloin ollut vielä yliopistomateriaalia ja nyt huomaan, että oppimistyylini on ollut aina vähän sellainen, että luen ja teen tehtävät ja olen tunnollinen, mutta sellaista syventävää ja sisäistävää oppimista ei ehkä ole tapahtunut. Vai tuleeko sellainen iän myötä? Ennemminkin vasta nyt viime vuosien saatossa olen alkanut enemmän pohtia myös ravintoasioita. Mutta intohimo ja innostus on ollut aina.

Muistan eräässä työpaikassa, kun meillä oli jokin aamiaistilaisuus ja Tara Lange oli kertomassa vihermehuista. Toki se oli yhteistyössä Philipsin kanssa, ja sai hankkia myös samalla mehulingon/mehukoneen. Muistan, kun Tara kertoi, kuinka tyttärensä oli parantunut vihermehujen ansiosta monista pysyvistä sairauksista, joista lääkäritkin olivat ymmällään. Kuuntelin ja olin ihan liekeissä ja wau-efektissä että miten se voi olla mahdollista. Tarina oli itselleni ihan mindblowing että oikeastiko se on mahdollista. Luonteeseeni kuuluu myös uteliaisuus ja kokeilevaisuus. Tuostakin tilaisuudesta jäi myös käteen mehulinko ja mehustimmekin innokkaina vihermehuja. Ihmisten tarinat ja sairauksista parantuminen on minusta ihan älyttömän kiehtovaa ja niin kiehtovaa, että haluan myös aina kokeilla niitä. Minulla itselläni ei ole pysyviä sairauksia, ja en ole voinut kokea sairauksista parantumista itse, mutta jokainen meistä voi kokeilla ravinnon avulla, miten mikäkin vaikuttaa. Ensimmäinen vihermehukokemukseni ei kyllä ollut mieltä ylentävä, mutta onneksi kun on tietoinen asioista, niin osasi ymmärtää, mitä sekin tarkoitti. Sen jälkeen vihermehut ovat olleet keittiössämme epäsäännöllisen säännöllisen vakiovieraita.

Näen, että kaikella on tarkoituksensa ja monesti ne ymmärretään vasta myöhemmin. Tuollakin on ollut tarkoituksensa, että olen käynyt ravitsemustieteen perusopinnot ja jopa harkinnut niiden jatko-opiskelemista yliopistosta. Fariinikeksien ja mustikkapiirakoiden leipomisellakin on ollut oma tarkoituksensa ja nyt ymmärrän sen. Niiden myötä aloin kiinnostua terveellisemmästä leipomisesta ja nyt osaan sitäkin. Mutta mihin tästä tie vie?

Sitä en osaa sanoa vielä tässä vaiheessa, ja kaikki riippuukin itsestäni. Olen perustanut tämän blogin oikeastaan myös sitä varten, että saan jaettua sitä, mitä ikinä haluankaan jakaa ravitsemuksesta - oli ne sitten reseptit, kirjat, tieto tai mikä ikinä. Olen jopa harkinnut ravintoneuvojan koulutusta, mutta enää en lähtisi opiskelemaan ravitsemustieteitä yliopistoon. Vaikka eipä sitäkään tietä. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Oikeastaan kaikki on mahdollista ja ei kannata sanoa ei mihinkään, jos siltä ei tunnu. Pysy mukana, jos asiat kiinnostavat. Kiitos, jos ja kun luit tänne asti tämän tekstin ja vielä isompi kiitos, jos seuraat tämän blogin kulkua!

Tässä oli vain pieni tarina, ja tarina saa koko ajan jatkoa! Sen voin vannoa, että intohimona on edelleenkin ravitsemus, ravinto ja ruoka. <3

Ravitsemuksellista viikkoa!

 

Fariinikekseistä mustikkapiirakoihin

Kun fariinikekseistä oli selvitty, tuli satokausi. Omenat, mustikat, vadelmat. Käytin mustikassa ja leivottiin mustikkapiirakoita eri resepteillä. Leivottiin myös omenapiirakoita eri resepteillä ja muistaakseni tein toiseen blogiini vertailun omenapiirakoista. :D Kaikissa näissä piirakoissa, joita leivoin, oli käytetty "ihan tavallisia aineksia" eli myös sitä valkoista sokeriakin. Kohtuus kaikessa, mutta eihän tuo mustikkapiirakoiden leipominen ollut kovin kohtuullisuutta. Oli edelleen vuosi 2020 tai 2021. Tässä kohtaa en oikein enää tarkasti muista, että missä vaiheessa olen havahtunut terveellisempään leipomiseen. Mutta vuonna 2020 leivoin ainakin noita mustikkapiirakoita. Eihän siinä mitään, onhan ne hyviä, mutta sanoisinko, että kohtuus kaikessa ja kaikella on rajansa. 

Niin se raja tuli kyllä vastaan. Tarkkaa aikarajaa ei ole nyt tiedossa, milloin olen havahtunut. Havahtuminen on tapahtunut pikkuhiljaa, ja vuonna 2023 en ole enää tehnyt leivontaspurtteja mustikkapiirakoiden tai fariinikeksien suhteen. Epäilen, että teinkö enää vuonna 2022 leivontaspurtteja - varsinkaan sokerillisessa leivonnassa. Se on toisaalta hyvä, että kaikkeen kyllästyy ja sitten loppuu se leipominen. Olihan nuo vuodet, varsinkin vuodet 2020-2021, outoja ja epätavallisia ja silloin ihminen varmasti haki jotain tekemistä ja kivoja asioita elämään. Näillä kaikilla leipomisilla on ollut vaikutusta omaan ajattelutapaan terveydestä ja terveellisemmästä leivonnasta ja olen pitänyt hyvänä, että olen läpikäynyt ne vaiheet. 

Millä tapaa leivon tällä hetkellä? Vai leivonko?

Olenko enää leiponut perinteisillä resepteillä?

Näihin kysymyksiin tulee varmasti vastauksia blogin elämän edetessä. Tässä blogissa tulee olemaan muutakin kuin omaa tarinaa leipomisista tai ruoanlaitosta. Mutta oli jotenkin loogista aloittaa oma tarina näistä asioista. Seuraavaksi voisin perehtyä vaikkapa kirjoihin, sillä kaikenlaiset kirjatkin ovat olleet mukana omassa havahtumisessa.

Ihanat, kamalat fariinikeksit

Mitä pidemmälle kuljemme elämässä, sitä paremmin näemme taakse ja kuinka tietyt asiat ovat muuttaneet meitä ja ajatusmaailmaa. 

Tässä postauksessa en jaa reseptiä, mutta halusin nimetä tämän juurikin näin. Koska tämä liittyy ja ei liity fariinikekseihin. Oli vuosi 2020 ja moni meistä saattaa muistaa sen tietyistä jutuista, mutta minä muistan sen siitä, että leivoin ihan älyttömästi. Leivoin, leivoin, ja leivoin. Joka viikko, joku uusi resepti testissä. Sinä vuonna tosin varmasti koko Suomi leipoi - sattuneesta syystä. Sinä vuonna tutustuin myös fariinikekseihin ja hullaannuin niihin. En enää edes muista, kuinka monta kertaa leivoin niitä, mutta kertoja oli paljon. Ei siinä mitään, ne oli hyviä ja maistuisivat varmaan edelleen. 

Mutta totuuden nimissä, eihän tuollaisessa sokerillisessa leivonnassa ole mitään järkeä, että niitä herkkuja leipoo viikottain tai jopa useamman kerran viikossa. Varsinkin kun se leivonta ei ollut mitenkään työni. Olen aina tykännyt leipoa ja tykkään edelleen. Mutta enää en leipoisi fariinikeksejä. 

Nyt kun miettii taaksepäin niin tuo järjetön leipominen tarvittiin, että havahdun asioihin. Olen ollut aina kiinnostunut ravitsemuksesta, olen tykännyt leipoa ja laittaa ruokaa ja se on kivaa lapsen kanssa. Ruoanlaitto ja leipominen on ajanvietettä siinä missä nyt juoksulenkit, ristikot, neulominen, lukeminen ja vaikka mikä muukin asia. Ruoanlaitossa ja leipomisessa on vain ehkä se ero, että ne leipomukset täytyy myös syödä tai antaa muille. Nykyisin olen sitä mieltä, että liiallisesta, sokerillisesta leivonnasta saa vain kakkostyypin diabeteksen ja muita sairauksia. Siksipä en niitä enää halua tehdäkään, vaikka ei mitään diabetestä ole todettukaan.

Tuo fariinikeksien ja muiden herkkujen leipominen sai minut löytämään terveellisemmät reseptit ja niiden leipomisen pidemmällä tähtäimellä. En niitä vielä vuonna 2020 tai vuonna 2021 löytänyt vaan pikkuhiljaa tähän mennessä ja nyt tiedän, että olen oikealla polulla. Jos kerran tykkään leipoa, miksen tekisi sitä terveellisemmin. Ruokaympäristömme on muutenkin liian sokeripitoinen, niin tarvitsemme tänne enemmän sokerittomia (tässä yhteydessä tarkoitan lähinnä ilman lisättyä valkoista sokeria)  ja terveellisempiä reseptejä. 

Heräsikö ajatuksia? Kiinnostuitko? Tämä oli vain pientä esimakua tulevasta ja johdatusta omaan polkuuni ja ajatuksia ravinnosta tällä hetkellä.