Fariinikekseistä mustikkapiirakoihin

Kun fariinikekseistä oli selvitty, tuli satokausi. Omenat, mustikat, vadelmat. Käytin mustikassa ja leivottiin mustikkapiirakoita eri resepteillä. Leivottiin myös omenapiirakoita eri resepteillä ja muistaakseni tein toiseen blogiini vertailun omenapiirakoista. :D Kaikissa näissä piirakoissa, joita leivoin, oli käytetty "ihan tavallisia aineksia" eli myös sitä valkoista sokeriakin. Kohtuus kaikessa, mutta eihän tuo mustikkapiirakoiden leipominen ollut kovin kohtuullisuutta. Oli edelleen vuosi 2020 tai 2021. Tässä kohtaa en oikein enää tarkasti muista, että missä vaiheessa olen havahtunut terveellisempään leipomiseen. Mutta vuonna 2020 leivoin ainakin noita mustikkapiirakoita. Eihän siinä mitään, onhan ne hyviä, mutta sanoisinko, että kohtuus kaikessa ja kaikella on rajansa. 

Niin se raja tuli kyllä vastaan. Tarkkaa aikarajaa ei ole nyt tiedossa, milloin olen havahtunut. Havahtuminen on tapahtunut pikkuhiljaa, ja vuonna 2023 en ole enää tehnyt leivontaspurtteja mustikkapiirakoiden tai fariinikeksien suhteen. Epäilen, että teinkö enää vuonna 2022 leivontaspurtteja - varsinkaan sokerillisessa leivonnassa. Se on toisaalta hyvä, että kaikkeen kyllästyy ja sitten loppuu se leipominen. Olihan nuo vuodet, varsinkin vuodet 2020-2021, outoja ja epätavallisia ja silloin ihminen varmasti haki jotain tekemistä ja kivoja asioita elämään. Näillä kaikilla leipomisilla on ollut vaikutusta omaan ajattelutapaan terveydestä ja terveellisemmästä leivonnasta ja olen pitänyt hyvänä, että olen läpikäynyt ne vaiheet. 

Millä tapaa leivon tällä hetkellä? Vai leivonko?

Olenko enää leiponut perinteisillä resepteillä?

Näihin kysymyksiin tulee varmasti vastauksia blogin elämän edetessä. Tässä blogissa tulee olemaan muutakin kuin omaa tarinaa leipomisista tai ruoanlaitosta. Mutta oli jotenkin loogista aloittaa oma tarina näistä asioista. Seuraavaksi voisin perehtyä vaikkapa kirjoihin, sillä kaikenlaiset kirjatkin ovat olleet mukana omassa havahtumisessa.

Ihanat, kamalat fariinikeksit

Mitä pidemmälle kuljemme elämässä, sitä paremmin näemme taakse ja kuinka tietyt asiat ovat muuttaneet meitä ja ajatusmaailmaa. 

Tässä postauksessa en jaa reseptiä, mutta halusin nimetä tämän juurikin näin. Koska tämä liittyy ja ei liity fariinikekseihin. Oli vuosi 2020 ja moni meistä saattaa muistaa sen tietyistä jutuista, mutta minä muistan sen siitä, että leivoin ihan älyttömästi. Leivoin, leivoin, ja leivoin. Joka viikko, joku uusi resepti testissä. Sinä vuonna tosin varmasti koko Suomi leipoi - sattuneesta syystä. Sinä vuonna tutustuin myös fariinikekseihin ja hullaannuin niihin. En enää edes muista, kuinka monta kertaa leivoin niitä, mutta kertoja oli paljon. Ei siinä mitään, ne oli hyviä ja maistuisivat varmaan edelleen. 

Mutta totuuden nimissä, eihän tuollaisessa sokerillisessa leivonnassa ole mitään järkeä, että niitä herkkuja leipoo viikottain tai jopa useamman kerran viikossa. Varsinkin kun se leivonta ei ollut mitenkään työni. Olen aina tykännyt leipoa ja tykkään edelleen. Mutta enää en leipoisi fariinikeksejä. 

Nyt kun miettii taaksepäin niin tuo järjetön leipominen tarvittiin, että havahdun asioihin. Olen ollut aina kiinnostunut ravitsemuksesta, olen tykännyt leipoa ja laittaa ruokaa ja se on kivaa lapsen kanssa. Ruoanlaitto ja leipominen on ajanvietettä siinä missä nyt juoksulenkit, ristikot, neulominen, lukeminen ja vaikka mikä muukin asia. Ruoanlaitossa ja leipomisessa on vain ehkä se ero, että ne leipomukset täytyy myös syödä tai antaa muille. Nykyisin olen sitä mieltä, että liiallisesta, sokerillisesta leivonnasta saa vain kakkostyypin diabeteksen ja muita sairauksia. Siksipä en niitä enää halua tehdäkään, vaikka ei mitään diabetestä ole todettukaan.

Tuo fariinikeksien ja muiden herkkujen leipominen sai minut löytämään terveellisemmät reseptit ja niiden leipomisen pidemmällä tähtäimellä. En niitä vielä vuonna 2020 tai vuonna 2021 löytänyt vaan pikkuhiljaa tähän mennessä ja nyt tiedän, että olen oikealla polulla. Jos kerran tykkään leipoa, miksen tekisi sitä terveellisemmin. Ruokaympäristömme on muutenkin liian sokeripitoinen, niin tarvitsemme tänne enemmän sokerittomia (tässä yhteydessä tarkoitan lähinnä ilman lisättyä valkoista sokeria)  ja terveellisempiä reseptejä. 

Heräsikö ajatuksia? Kiinnostuitko? Tämä oli vain pientä esimakua tulevasta ja johdatusta omaan polkuuni ja ajatuksia ravinnosta tällä hetkellä.

Tämän blogin syntyminen

Intohimona ruoka, ravitsemus, uuden kokeileminen ja vanhojen tapojen haastaminen ja niiden muuttaminen terveellisempään suuntaan. Siitä lähtee tämän blogin alkaminen. 

Tulen jakamaan myös ravitsemukseen liittyviä kirjavinkkejä ja ajatuksia niistä. Koska haluan, että ihmiset voisi paremmin, sairastaisi vähemmän ja olisi enemmän elinvoimaisia.