Fariinikekseistä mustikkapiirakoihin

Kun fariinikekseistä oli selvitty, tuli satokausi. Omenat, mustikat, vadelmat. Käytin mustikassa ja leivottiin mustikkapiirakoita eri resepteillä. Leivottiin myös omenapiirakoita eri resepteillä ja muistaakseni tein toiseen blogiini vertailun omenapiirakoista. :D Kaikissa näissä piirakoissa, joita leivoin, oli käytetty "ihan tavallisia aineksia" eli myös sitä valkoista sokeriakin. Kohtuus kaikessa, mutta eihän tuo mustikkapiirakoiden leipominen ollut kovin kohtuullisuutta. Oli edelleen vuosi 2020 tai 2021. Tässä kohtaa en oikein enää tarkasti muista, että missä vaiheessa olen havahtunut terveellisempään leipomiseen. Mutta vuonna 2020 leivoin ainakin noita mustikkapiirakoita. Eihän siinä mitään, onhan ne hyviä, mutta sanoisinko, että kohtuus kaikessa ja kaikella on rajansa. 

Niin se raja tuli kyllä vastaan. Tarkkaa aikarajaa ei ole nyt tiedossa, milloin olen havahtunut. Havahtuminen on tapahtunut pikkuhiljaa, ja vuonna 2023 en ole enää tehnyt leivontaspurtteja mustikkapiirakoiden tai fariinikeksien suhteen. Epäilen, että teinkö enää vuonna 2022 leivontaspurtteja - varsinkaan sokerillisessa leivonnassa. Se on toisaalta hyvä, että kaikkeen kyllästyy ja sitten loppuu se leipominen. Olihan nuo vuodet, varsinkin vuodet 2020-2021, outoja ja epätavallisia ja silloin ihminen varmasti haki jotain tekemistä ja kivoja asioita elämään. Näillä kaikilla leipomisilla on ollut vaikutusta omaan ajattelutapaan terveydestä ja terveellisemmästä leivonnasta ja olen pitänyt hyvänä, että olen läpikäynyt ne vaiheet. 

Millä tapaa leivon tällä hetkellä? Vai leivonko?

Olenko enää leiponut perinteisillä resepteillä?

Näihin kysymyksiin tulee varmasti vastauksia blogin elämän edetessä. Tässä blogissa tulee olemaan muutakin kuin omaa tarinaa leipomisista tai ruoanlaitosta. Mutta oli jotenkin loogista aloittaa oma tarina näistä asioista. Seuraavaksi voisin perehtyä vaikkapa kirjoihin, sillä kaikenlaiset kirjatkin ovat olleet mukana omassa havahtumisessa.