Intohimona ravitsemus, ruoka, ravinto

Tässä postauksessa ajattelin avata sitä, että mistä on lähtenyt oma innostukseni ja intohimoni ravitsemusta, ravintoa ja ruokaa kohtaan. Olen aina ollut kiinnostunut ruoasta ja ruoanlaitosta ja sitä kautta myös ravitsemuksesta. Koulutukseltani en ole ravintola-alan ammattilainen, mutta oppeja olen käynyt vähän siellä ja täällä. Olen 'opiskelija' luonteeltani ja aika monesti elämässäni olen aina opiskellut kokopäivätöiden ohella. Olen halunnut rinnalle aina jotain mielenkiintoista ja uutta töiden lisäksi. Ennen vuotta 2010 kävin ravitsemustieteiden perusopintoja avoimessa yliopistossa ja tykkäsin valtavasti. En ehkä tuolloin ollut vielä yliopistomateriaalia ja nyt huomaan, että oppimistyylini on ollut aina vähän sellainen, että luen ja teen tehtävät ja olen tunnollinen, mutta sellaista syventävää ja sisäistävää oppimista ei ehkä ole tapahtunut. Vai tuleeko sellainen iän myötä? Ennemminkin vasta nyt viime vuosien saatossa olen alkanut enemmän pohtia myös ravintoasioita. Mutta intohimo ja innostus on ollut aina.

Muistan eräässä työpaikassa, kun meillä oli jokin aamiaistilaisuus ja Tara Lange oli kertomassa vihermehuista. Toki se oli yhteistyössä Philipsin kanssa, ja sai hankkia myös samalla mehulingon/mehukoneen. Muistan, kun Tara kertoi, kuinka tyttärensä oli parantunut vihermehujen ansiosta monista pysyvistä sairauksista, joista lääkäritkin olivat ymmällään. Kuuntelin ja olin ihan liekeissä ja wau-efektissä että miten se voi olla mahdollista. Tarina oli itselleni ihan mindblowing että oikeastiko se on mahdollista. Luonteeseeni kuuluu myös uteliaisuus ja kokeilevaisuus. Tuostakin tilaisuudesta jäi myös käteen mehulinko ja mehustimmekin innokkaina vihermehuja. Ihmisten tarinat ja sairauksista parantuminen on minusta ihan älyttömän kiehtovaa ja niin kiehtovaa, että haluan myös aina kokeilla niitä. Minulla itselläni ei ole pysyviä sairauksia, ja en ole voinut kokea sairauksista parantumista itse, mutta jokainen meistä voi kokeilla ravinnon avulla, miten mikäkin vaikuttaa. Ensimmäinen vihermehukokemukseni ei kyllä ollut mieltä ylentävä, mutta onneksi kun on tietoinen asioista, niin osasi ymmärtää, mitä sekin tarkoitti. Sen jälkeen vihermehut ovat olleet keittiössämme epäsäännöllisen säännöllisen vakiovieraita.

Näen, että kaikella on tarkoituksensa ja monesti ne ymmärretään vasta myöhemmin. Tuollakin on ollut tarkoituksensa, että olen käynyt ravitsemustieteen perusopinnot ja jopa harkinnut niiden jatko-opiskelemista yliopistosta. Fariinikeksien ja mustikkapiirakoiden leipomisellakin on ollut oma tarkoituksensa ja nyt ymmärrän sen. Niiden myötä aloin kiinnostua terveellisemmästä leipomisesta ja nyt osaan sitäkin. Mutta mihin tästä tie vie?

Sitä en osaa sanoa vielä tässä vaiheessa, ja kaikki riippuukin itsestäni. Olen perustanut tämän blogin oikeastaan myös sitä varten, että saan jaettua sitä, mitä ikinä haluankaan jakaa ravitsemuksesta - oli ne sitten reseptit, kirjat, tieto tai mikä ikinä. Olen jopa harkinnut ravintoneuvojan koulutusta, mutta enää en lähtisi opiskelemaan ravitsemustieteitä yliopistoon. Vaikka eipä sitäkään tietä. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Oikeastaan kaikki on mahdollista ja ei kannata sanoa ei mihinkään, jos siltä ei tunnu. Pysy mukana, jos asiat kiinnostavat. Kiitos, jos ja kun luit tänne asti tämän tekstin ja vielä isompi kiitos, jos seuraat tämän blogin kulkua!

Tässä oli vain pieni tarina, ja tarina saa koko ajan jatkoa! Sen voin vannoa, että intohimona on edelleenkin ravitsemus, ravinto ja ruoka. <3

Ravitsemuksellista viikkoa!