Sivuvaikutuksista

Kuuntelin tässä taannoin erästä youtubekanavaa, jossa henkilö kertoi, kuinka neulominen oli auttanut pois masennuksesta ja uupumuksesta, johon lääkkeet olivat hänet johtaneet. Nyt ei tosin mennä siihen neulomiseen vaikka siitäkin voisi toki kirjoittaa vaikka kuinka paljon. :D 

Kyseessä oli siis nuori, kolmikymppinen nainen, joka oli saanut autoimmuniteettisairauteensa lääkkeet, jotka olivat johtaneet siihen pisteeseen, että oli sairastunut todella pahaan masennukseen. Ihan sellaiseen, ettei päässyt sängystä ylös eikä kiinnostanut/huvittanut mikään ja elämänilo oli kadonnut kokonaan. 

Lääkkeet, joiden pitäisi auttaa, johtaa tällaiseen tilanteeseen. Jokin tässä yhtälössä ei nyt toimi eikä ole oikein. 

Varmasti joskus lääkkeillä on aikansa ja paikkansa mutta tämä on minusta jotain aivan kamalaa. Parhaassa iässä oleva henkilö kadottaa elämänilon kokonaan eikä pääse sängystä ylös ja on sairaslomalla työpaikasta ym. Kuinka paljon lopulta sairaslomakustannukset maksavat yhteiskunnalle? Tarinalla on sinänsä onnellinen loppu. Henkilö oli löytänyt neulomisen ilon ja sen avulla sai elämänilon takaisin ja nykyisin voi hyvin. Oodi neulomiselle ja eläimille, sillä hän oli pahimpina aikoina myös koiran avulla päässyt ylös ja ulos. 

Vaikka olen monessakin mielessä sitä mieltä, että yksilöillä täytyy olla myös itsellään vastuu mutta tässä tilanteessa, miten lääkäri voi määrätä jotain tällaisia kauheita lääkkeitä, jotka vievät huonompaan kuntoon. Lääkärien pitäisi enemmän pohtia ja kertoa sivuvaikutuksista ja ylipäätään ehkä vähän höllätä tätä lääkkeiden määräämistä. Eivät ne aina auta tai voivat olla jopa pahempia kuin mitä niiden kuuluisi tehdä. Missä on lääkäreiden vastuu tällaisissa tapauksissa?

Moni vaiva voi olla hoidettavissa myös ilman lääkkeitä. Jokaisen tulisi miettiä ensin, että saako jotain hoidettua ilman lääkkeitä ja onko lääke aivan pakollinen. Varmasti ehkä moni tekeekin näin. Se vain tuntuu olevan aika yleinen kuvio, että ihmiselle tulee oire, varataan lääkäriaika, ja lääkäri kirjoittaa reseptin. Oire on aina syy jostain ja se syy pitäisi hoitaa, mutta monesti hoidetaan oiretta.

Ja ettei nyt tule väärinkäsityksiä, joskus lääkkeillä on aikansa ja paikkansa mutta asioihin voi kokeilla myös muita keinoja. Joskus sivuvaikutukset ylittävät plussapuolet ja silloin pitäisi kellojen soida, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa. Mitään vääräähän siinä ei ole, jos ensin koettaa hoitaa asiaa muilla keinoin ja aivan viimeisessä vaiheessa turvautuu lääkkeisiin. Lääkkeiden tuoteselosteet olisi hyvä lukea (kuinka moni muuten lukee?) ja perehtyä johonkin aiheeseen ennen kuin valitsee lääkkeet. 

Huolestuttavaa on esimerkiksi nämä lihavuuslääkkeet vai laihdutuslääkkeet (kummalla nimellä niitä pitäisi kutsua?), mitä sivuvaikutuksia niillä on. Ne ovat toki sinänsä asia erikseen mutta sekin on hyvä asia, että niiden sivuvaikutuksista on kerrottu nyt yhä enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä kuuntelen yhtä ravitsemusaiheista kirjaa, jossa puhutaan näistä lihavuuslääkkeistä ja kovin tuntuu olevan yleistä, että ne ovat hyväksyttäviä - sivuvaikutuksista viis. Toki aihe on vaikea ja laaja eikä tarkoitukseni ole tuomita niitä käyttäviä ihmisiä mutta aika vähän niistä sivuvaikutuksista tunnutaan puhuvan.

Tarinan opetus: oodi neulomiselle ja eläimille ja suhtautukaa myös kriittisesti lääkkeisiin! 

Epäsuositut mielipiteet ravinnosta

Ehkä tähän alkuun pitäisi laittaa triggeröitymisvaroitus (:D) mutta luvassa on epäsuositut mielipiteeni ravitsemuksesta. Lue, jos uskallat!

** Energiajuomat ovat turhia kuten myös erilaiset limsat ja muut virvoitusjuomat. Näihin voi lisätä myös tietyt "vitamiinivedet". Kukaan ei tarvitse näitä eikä kenenkään pitäisi juoda virvoitusjuomia eivätkä nämä tee kenellekään mitään hyvää. Onneksi ainakin hammaslääkärit ovat samaa mieltä kanssani.

** Murot ovat erittäin huono aamiainen.  Ne eivät pidä nälkää ja niissä on usein (lähes aina!) liikaa lisättyä sokeria.

** Makeisvalikoima on kasvanut jo aivan äärimmäisyyksiin ja se on osasyy ihmisten kasvavia elintapasairauksia. Toki vastuu on myös yksilöllä, mutta kukaan ei tarvitse tällaista määrää karkkia ja muita makeisia, joita näemme päivittäin kaupoissa. Milloin elintarvikealan yritykset ottavat vastuun kasvavasta makeisvalikoimasta? Eihän tämä nimittäin voi mennä näin, että jatkuvasti kehitetään uusia tuotteita, jotka ovat haitallisia terveydelle. Milloin elintarvikealan yritykset ja kaupat ottavat vastuun siitä, että sesonkituotteita ei tarvitse olla noin 2 kk ennen kyseistä sesonkia?

** Ei ollenkaan on parempi kuin kohtuus. Esimerkiksi virvoitusjuomissa ei ollenkaan on parempi kuin kohtuus. Kukaan meistä harvemmin pystyy välttää tiukasti jotain mutta on myös hyvä ajatella tietyistä elintarvikkeista, että niitä ei tarvita. Poikkeukset sopivat paremmin ei ollenkaan ajatteluun. Otetaan esimerkki: henkilö syö karkkia viikonloppuisin ja sitten viikolla tulee erilaisia poikkeuksia, joihin tarttuu joten se tekee jo aika monta päivää jolloin on syöty karkkia. Jos olisi ajateltu ei ollenkaan, niin yksittäiset poikkeukset eivät haittaisi mitään viikolla. Nyt se on ollut melkeinpä päivittäistä karkinsyöntiä tässä esimerkissä. Kun pääsee siihen pisteeseen että ei syö herkkuja / virvoitusjuomia / sokeria / mitä ikinä epäterveellistä, niin huomaa, kuinka normaalia se lopulta on. Kasvavien elintapasairauksien myötä meidän tulisi ajatella yhä enemmän että ei tarvita x / y / z tuotetta.

** Tuoteselosteet / ainesosaluettelot on hyvä lukea. Musta on hassua ja outoa, kun mediassa osa virallisista ravitsemusterapeuteista väittävät, että tuoteselosteita ei tarvitse lukea ja voi luottaa esimerkiksi sydänmerkki-tuotteeseen. Opettaisin ihmisille, että lue ne tuoteselosteet, niin tiedät, mitä syöt ja älä luota edes sydänmerkkituotteeseen. 

Sydänmerkistä muuten puheenollen. Sydänmerkki jakaa ravitsemussomessa aika paljon mielipiteitä ja sitä näkee aika usein siellä. Nyt ilmeisesti pullat ym ei saa enää hakea Sydänmerkkiä, joka on hyvä päätös. Ei pullissa, kekseissä tarvitse olla Sydänmerkkiä, sillä se hämää ihmisiä luottamaan, että se olisi jotenkin hyvä ja terveellinen tuote. 

Toinen hyvä uutinen on se, että virvoitusjuomiin on nyt lisätty jonkinsortin vero. Hyvä asia, jos sen myötä ihmiset lopettavat virvoitusjuomien juomista. Mielestäni kyllä myös makeutusaineelliset virvoitusjuomat olisivat ansainneet tuon veron. Tällä näytetään ihmisille, että makeutusaineelliset virvoitusjuomat ovat jotenkin parempi valinta. Mutta kun eivät ole. Makeutusaineet ovat myös haitallisia eikä niitäkään juomia tulisi juoda ollenkaan.

Tuliko pahoja mielipiteitä vai nyökkäilitkö, kun luit?

Turvaruoka

Kuulin viime syksynä (vai tämän vuoden alussa?) ensimmäisen kerran sanan turvaruoka. Kyseessä on siis ruoka, jota tarjotaan erityislapsille jossain tietyissä, hankalissa tilanteissa tms. Vaikkei erityislapsista nyt olekaan kokemusta, päätin silti kirjoittaa asiasta. Sillä minusta tässä mennään täysin aivan väärään suuntaan!

Joissain päiväkodeissa ja ilmeisesti kouluissakin tarjotaan turvaruokaa erityislapsille jonain päivinä. (Vai kaikkina päivinä?). Yleensä ne ovat eineksiä kuten kananuggetit, pinaattiletut tms. En tiedä, onko tätä tarjolla joka päivä vai joskus satunnaisesti.

Ymmärrän idean ja vaikuttaahan se empaattiselta ja huomioonottavalta. Mutta. Kun tiedostaa sen, että kuinka paljon paremmaksi olo tulee ravinteikkaasta ja puhtaasta ruoasta, niin ajatus kuulostaa hassulta. Tottakai on tärkeätä, että lapset saadaan syötettyä mutta kyllä he pitäisi saada syötettyä myös aidolla ja ravinteikkaalla ruoalla. Lapset ovat sinänsä vähän monimutkaisia vaikka toisaalta lapset ovat myös hyvin aitoja ja suoraviivaisia. Kaikki on toki yksilökohtaista kuten me aikuisetkin, meilläkin on omat makumieltymykset; tykkäämme eri ruoista ja meillä on myös omat inhokkiruokamme.

Sen tiedon valossa, mitä esimerkiksi einekset ja ultraprosessoitu ruoka aiheuttaa, niin tuntuu tosi hassulta, että näitä turvaruokia pitäisi lisätä. Tässä mennään väärään suuntaan! Sen lisäksi, mitä muut lapset ajattelevat ja tottuvat siihen, että "x:llä on x diagnoosi, hän saa syödä kananuggetteja". Kaikki lapset tykkäävät varmasti kananuggeteista mutta mitä enemmän me heille niitä annamme, sitä enemmän he niitä syövät ja aito, kotiruoka jää vähemmälle. Päinvastoin, lapsia pitäisi saada totutettua enemmän puhtaaseen, aitoon kotiruokaan. Se nimittäin on ihan fakta, että mitä enemmän lapset esimerkiksi syövät ns. roskaruokaa ja karkkia, sen vähemmän heille sitten maistuu kasvikset, terveellinen kotiruoka. 

Jos kouluissa ja päiväkodeissa aletaan tarjota enemmän tällaista turvaruokaa, joka suurimmaksi osaksi on eineksiä ja epäterveellistä ja ultraprosessoitua ja jos se on vieläpä päivittäistä tai useamman kerran viikossa, antaa vääristyneen kuvan lapselle itselleen ja muille lapsille. Tottakai lapset ymmärtävät esimerkiksi allergiat eli miksi joku ei syö samaa ruokaa mutta millaisen kuvan se antaa, jos joku saa jonkin diagnoosin perusteella "lasten lemppariruokaa"?. Tärkeintä on toki saada lapset syömään, mutta nämä keinot ovat väärät.

Sohaisen varmaan muurahaispesää tällä postauksella mutta tätä mieltä minä olen. Lapset ovat erilaisia ja osa lapsista on enemmän nirsoja ja osa vähemmän. Niinhän me aikuisetkin olemme erilaisia. Oletteko miettineet, millaisia ruokiin liittyviä juttuja aikuisillakin on? Jotenkin se ajatus, että "lapsi syö kyllä kun on nälkä" pitää paikkansa. Jos alamme tarjota yhä enenevissä määrin jotain turvaruokia lapsille, niin siinä mennään metsään. Tärkeintä olisi opettaa lapsille totuttautumista uusiin ruokiin, ja esimerkiksi eri koostumuksiin. Sekä muistettava että jos joku lapsi inhoaa jotain ruokaa vaikkapa 5-vuotiaana, niin seuraavana vuonna hän voi jo tykätä sitä. Asiat eivät ole yleensä niin lopullisia lasten kanssa. Monesti asioita kuulee perusteltavan allergioilla mutta se on minusta hitusen eri asia. On eri asia, jos joku ei voi syödä esim. pähkinää allergian takia ja tarjotaan sen sijasta toista. Maailmassa on oltava rajat asioille eikä voida tehdä yhtenäistä massaa asioista eikä tehdä liian yksilökohtaista kaikista asioista. Lastenkin on vaikeampi ymmärtää että joku saa "herkkuruokaa", kun hänellä on jokin diagnoosi vaikka sinänsä pystyisi kyllä syödä samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Pidemmällä tähtäimellä se antaa väärän kuvan ja kohta sitä pidetään normaalina vaikka kyseessä pitäisi olla erityistapaukset.

Sen sijasta että lisäämme eineksiä ja ultraprosessoitua ruokaa kouluihin diagnoosien varjolla, niin mitä, jos parannettaisiin sitä kouluruokaa? 

Ajatuksia... ? Oletko törmännyt turvaruoka käsitteeseen?