Turvaruoka

Kuulin viime syksynä (vai tämän vuoden alussa?) ensimmäisen kerran sanan turvaruoka. Kyseessä on siis ruoka, jota tarjotaan erityislapsille jossain tietyissä, hankalissa tilanteissa tms. Vaikkei erityislapsista nyt olekaan kokemusta, päätin silti kirjoittaa asiasta. Sillä minusta tässä mennään täysin aivan väärään suuntaan!

Joissain päiväkodeissa ja ilmeisesti kouluissakin tarjotaan turvaruokaa erityislapsille jonain päivinä. (Vai kaikkina päivinä?). Yleensä ne ovat eineksiä kuten kananuggetit, pinaattiletut tms. En tiedä, onko tätä tarjolla joka päivä vai joskus satunnaisesti.

Ymmärrän idean ja vaikuttaahan se empaattiselta ja huomioonottavalta. Mutta. Kun tiedostaa sen, että kuinka paljon paremmaksi olo tulee ravinteikkaasta ja puhtaasta ruoasta, niin ajatus kuulostaa hassulta. Tottakai on tärkeätä, että lapset saadaan syötettyä mutta kyllä he pitäisi saada syötettyä myös aidolla ja ravinteikkaalla ruoalla. Lapset ovat sinänsä vähän monimutkaisia vaikka toisaalta lapset ovat myös hyvin aitoja ja suoraviivaisia. Kaikki on toki yksilökohtaista kuten me aikuisetkin, meilläkin on omat makumieltymykset; tykkäämme eri ruoista ja meillä on myös omat inhokkiruokamme.

Sen tiedon valossa, mitä esimerkiksi einekset ja ultraprosessoitu ruoka aiheuttaa, niin tuntuu tosi hassulta, että näitä turvaruokia pitäisi lisätä. Tässä mennään väärään suuntaan! Sen lisäksi, mitä muut lapset ajattelevat ja tottuvat siihen, että "x:llä on x diagnoosi, hän saa syödä kananuggetteja". Kaikki lapset tykkäävät varmasti kananuggeteista mutta mitä enemmän me heille niitä annamme, sitä enemmän he niitä syövät ja aito, kotiruoka jää vähemmälle. Päinvastoin, lapsia pitäisi saada totutettua enemmän puhtaaseen, aitoon kotiruokaan. Se nimittäin on ihan fakta, että mitä enemmän lapset esimerkiksi syövät ns. roskaruokaa ja karkkia, sen vähemmän heille sitten maistuu kasvikset, terveellinen kotiruoka. 

Jos kouluissa ja päiväkodeissa aletaan tarjota enemmän tällaista turvaruokaa, joka suurimmaksi osaksi on eineksiä ja epäterveellistä ja ultraprosessoitua ja jos se on vieläpä päivittäistä tai useamman kerran viikossa, antaa vääristyneen kuvan lapselle itselleen ja muille lapsille. Tottakai lapset ymmärtävät esimerkiksi allergiat eli miksi joku ei syö samaa ruokaa mutta millaisen kuvan se antaa, jos joku saa jonkin diagnoosin perusteella "lasten lemppariruokaa"?. Tärkeintä on toki saada lapset syömään, mutta nämä keinot ovat väärät.

Sohaisen varmaan muurahaispesää tällä postauksella mutta tätä mieltä minä olen. Lapset ovat erilaisia ja osa lapsista on enemmän nirsoja ja osa vähemmän. Niinhän me aikuisetkin olemme erilaisia. Oletteko miettineet, millaisia ruokiin liittyviä juttuja aikuisillakin on? Jotenkin se ajatus, että "lapsi syö kyllä kun on nälkä" pitää paikkansa. Jos alamme tarjota yhä enenevissä määrin jotain turvaruokia lapsille, niin siinä mennään metsään. Tärkeintä olisi opettaa lapsille totuttautumista uusiin ruokiin, ja esimerkiksi eri koostumuksiin. Sekä muistettava että jos joku lapsi inhoaa jotain ruokaa vaikkapa 5-vuotiaana, niin seuraavana vuonna hän voi jo tykätä sitä. Asiat eivät ole yleensä niin lopullisia lasten kanssa. Monesti asioita kuulee perusteltavan allergioilla mutta se on minusta hitusen eri asia. On eri asia, jos joku ei voi syödä esim. pähkinää allergian takia ja tarjotaan sen sijasta toista. Maailmassa on oltava rajat asioille eikä voida tehdä yhtenäistä massaa asioista eikä tehdä liian yksilökohtaista kaikista asioista. Lastenkin on vaikeampi ymmärtää että joku saa "herkkuruokaa", kun hänellä on jokin diagnoosi vaikka sinänsä pystyisi kyllä syödä samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Pidemmällä tähtäimellä se antaa väärän kuvan ja kohta sitä pidetään normaalina vaikka kyseessä pitäisi olla erityistapaukset.

Sen sijasta että lisäämme eineksiä ja ultraprosessoitua ruokaa kouluihin diagnoosien varjolla, niin mitä, jos parannettaisiin sitä kouluruokaa? 

Ajatuksia... ? Oletko törmännyt turvaruoka käsitteeseen?