Onko painonhallinta vaikeaa?

Onko painonhallinta ylipäätään vaikeaa? Mikä siinä tekee sen vaikeaksi? Suurin osa ravitsemusterapeuttien asiakkaissa on painonhallinta-asiakkaita. Monilla on vaikeuksia eri asioiden kanssa ja painonhallinta on siten vaikeaa. Käytän tarkoituksella termiä painonhallinta vaikka kyseessä voi olla laihduttaminen, painon alentaminen, elintapamuutos ym.

Meillä on luennoilla käsitelty eri teemoja ja eri asioita ja painonhallinta on yksi niistä. Johon liittyy tietenkin moni eri asia. Lähinnä haluan pohtia nyt asioita ääneen ja auttaa ihmisiä painonhallinta-asioissa. Viime kuussa blogissa on ollut kävijöitä nelinumeroinen summa vaikka kommenteissa se ei näy. Tiedän, että siellä on lukijoita ja toivoisinkin, että jättäisit kommentin.

Tavallaan painonhallinta on yksinkertaista, tavallaan se on myös monimutkaista ja vaikeaakin. Jokainen meistä on yksilö ja eri asiat sopivat eri ihmisille. Yleensä täytyy kokeilla, josko joku asia toimii ja yrittää saada se toimimaan. Painonhallinnassa on kyse myös elintapamuutoksesta.

Seuraavaksi luvassa on kysymyksiä, joiden avulla voit pohtia, onko painonhallinta sinulle vaikeaa ja mikä siinä on vaikeaa. Olen iloinen, jos jätät kommentin ja kerrot juuri sen verran, kun kerrot. 

Onko sinulla ongelmia painon kanssa? Millaisia? Onko painonhallinta vaikeaa? Mikä siinä tekee sen vaikeaksi? 

Onko sinulla jotain sairauksia? Haluaisitko voida paremmin ja elää terveellisemmin? 

Haluaisitko ennaltaehkäistä, ettei painoa kerry liikaa? Haluatko elää elinvoimaisemmin? Tunnetko itsesi väsyneeksi ja et saa tarpeeksi asioita aikaan?

Seuraatko painoa vaa'an avulla? Jos seuraat, miksi? Miksi et?

Koetko olevasi ihan ok painossa, eikä sinulla ole painonhallintaongelmia?

Onnellisuudesta - mitä on onnellisuus?

Mitä on onnellisuus? Oletko onnellinen? Mitkä tekijät vaikuttavat onnellisuuteen?

Wikipedian mukaan: "onnellisuus on tunne, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, subjektiivinen hyvinvointi, elämänlaatu ja erilaiset positiiviset tunteen kuten ilo, mielihyvä, kiitollisuus sekä negatiivisten tunteiden kuten masentuneisuuden ja stressin vähyys."

Tuossa se on minusta aika hyvin kiteytetty. Onko onnellisuuden mitta eri kuin mitä tässä kuuluisassa onnellisuusraportissa, jossa todetaan jo yhdeksättä kertaa peräkkäin, että Suomi on onnellisin maa?

Tässä nyt faktaa tuosta raportista, sillä aika monen mielestä se on aika ristiriitaista. Onnellisuusraportissa maiden järjestys perustuu pelkästään ja suorastaan pisteisiin, joita vastaajat ovat antaneet. Mediassa nämä otsikoidaan tai uutisoidaan, että Suomi on valittu / arvioitu onnellisimmaksi maaksi. Vastaajat antavat pisteitä tikapuumallilla. Maiden ranking perustuu joltain osin kuuteen mitattavissa olevaan tekijään: elintasoon, terveen elinajan odotteeseen, sosiaaliseen tukeen, vapauteen tehdä elämänvalintoja,  anteliaisuuteen ja korruption yleisyyteen. Virheellinen tieto näistä tekijöistä on ilmeisesti se, että näillä tekijöillä ei ole tekemistä virallisen kyselyn kanssa vaan tutkijat selittävät näillä tekijöillä tuloksia. 

Lisäksi on sanottu, että vastaajia olisi 1000. Mielestäni 1000 on aika pieni otanta tällaiseen eikä sen perusteella oikeastaan voi tehdä tällaisia tuloksia. Tai no voi tehdä, mutta onko tuhannen ihmisen otanta kovin luotettava? Lisäksi mieleen tulee, että miten tämä tutkimus on tehty? Missä ihmisiltä on kysytty? Keneltä on kysytty? Keitä ovat nämä vastaajat? Kukaan suomalaisista ei tunnu olevan vastannut mihinkään tällaiseen kyselyyn.

Kuvaavatko nuo edellämainitut tekijät onnelllisuutta? Voidaanko sanoa, että jos ei ole korruptiota, on onnellinen? Miten korruptio liittyy onnellisuuteen? Suomessa ei välttämättä ole samanlaista korruptiota kuin vaikkapa Italiassa mutta Suomessa on rakenteellista korruptiota ja hyvä veli -verkostoja. 

Jos lähdetään onnellisuuden määritelmästä, niin kuvaavatko nuo tekijät onnellisuutta?

Elintaso: Ehkä, ehkä ei. Raha ei tuo onnellisuutta. Rikas ihminen voi olla onneton ja köyhä ihminen voi olla onnellinen. Toki rahalla saa tarpeellisia asioita ja raha tuo helpotusta moniin tilanteisiin mutta raha ei tuo onnellisuutta. 

Terveen elinajan odotteeseen: Terveys kuvastaisi minusta onnellisuutta. Odote on vain ennuste, joka ei välttämättä pidä paikkaansa.

Sosiaalinen tuki: Mitä tällä tarkoitetaan? Tuet? Jollain tasolla varmaan tuet tuovat mielenrauhaa ja ehkä onnellisuutta(?) mutta en usko, että esimerkiksi kelatukien saajat ovat välttämättä onnellisia jos esimerkiksi rahasta on tiukkaa. Monilla sosiaalietuuksien saajalla voi olla myös muita ongelmia. Toki onnellisuus ei pidä olla materiasta ja rahasta kiinni enkä sano etteikö sosiaalietuuksien saajat voisi olla onnellisia mutta vähän ehkä kyseenalainen ja moniulotteinen kohta. Sosiaalinen tuki tarkoittaa varmasti myös muuta kuin rahallista tukea. Yhteisö? Ihmiset ympärillä?

Vapauteen tehdä elämänvalintoja: Vapaus on onnellisuutta kuvaava tekijä.

Anteliaisuus: Tätähän olen sanonut, että tee muille hyviä tekoja, ne hyvät teot tulevat myös luoksesi. Ihan ei kyllä välttämättä aukene, että mitä anteliaisuudella tarkoitetaan tässä raportissa. 

Korruption yleisyys: Miten korruptio liittyy onnellisuuteen? Luottamuksella? Voit luottaa viranomaisiin, niin olet onnellinen? Niinkö että voit luottaa siihen, että Suomessa asiat menevät oikein, kun ei ole korruptiota? Tästä olen tavallaan eri mieltä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että Suomessakaan ei välttämättä saa oikeutta. Suomessa ei välttämättä ole suoranaista lahjontaa mutta edelleen on hyvä veli verkostoja ja ne eivät takaa oikeutta tai oikeudenmukaisuutta, koska jos suositaan jotain toista ja ratkaisu ei ole tällöin oikeudenmukainen. Toki monissa maissa varmasti tilanne on pahempi mutta monissa maissa tilanne voi olla myös parempi. Korruptio kohtana onnellisuusraportissa on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Ovatko suomalaiset onnellisia? Koen, että itse olen ihan hyvin onnellinen ja omaan positiivisen elämänasenteen mutta en kyllä julistaisi Suomea maailman onnellisimmaksi maaksi tiettyjen tekijöiden perusteella.

Minusta jopa tuntuu vähän kornilta, että media hehkutti tuota raporttia ja jopa presidenttikin taisi somettaa siitä. Ymmärrän täysin heitä, jotka voivat vaikkapa provosoitua tai triggeröityä tuosta raportista. Jos senhetkinen tilanne on rankka ja on erinäisiä ongelmia, huolia, murheita, niin voi tuntua kaukaiselta olla onnellinen.

Onko raportti vain mielenmuokkausta "että nähkääpä nyt vain suomalaiset, kuinka onnellisia olette". No oli miten oli. 

***

Muistetaan onnellisuuden määritelmä: "onnellisuus on tunne, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, subjektiivinen hyvinvointi, elämänlaatu ja erilaiset positiiviset tunteen kuten ilo, mielihyvä, kiitollisuus sekä negatiivisten tunteiden kuten masentuneisuuden ja stressin vähyys." Onnellisuus on kuitenkin tunne, jonka voit määrittää itse ja voit itse valita ne tekijät, jotka vaikuttavat sinun onnellisuuteen. 

Huolimatta siitä, mitä joku raportti kertoo, niin voit päättää, että tänään olet onnellinen ja nautit siitä.

Sekin on ihan okei, vaikka välillä tunne ei olekaan onnellinen. Kukaan ei myöskään ole 100 % aina onnellinen vaan jokaisen elämään mahtuu iloja ja suruja. Pyri kuitenkin tekemään omasta elämästä oman näköinen, jossa viihdyt itse ja olet onnellinen vaikka se olisi kuinka vastoin normeja tai odotuksia.

Mitä mieltä sinä olet onnellisuusraportista?

Onko muutoksia helppo tehdä?

Tammikuu lienee taas muutoksen kuukausia ihmisillä, kun aloitetaan uusia ruokavalioita, uusia liikunnallisia harrastuksia, kuntosalilla käyntiä ja yms. Elämäntapojen muuttaminen on koko elämän mittainen muutosmatka, ei vain hetkittäin innostus. Joillekin sopii, että aloitetaan pienistä asioista, joillekin puolestaan voi sopia, että kerralla muutetaan kunnolla. Muutosten ylläpitäminen onkin sitten toinen juttu. Muutokseen ja muutoksen ylläpitämiseen vaikuttaa motivaatio. Uudet asiat tulee saada rutiiniksi, jotta ne voi toimia pidemmällä tähtäimellä.

Minusta tämä lause on hyvin osuva: Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Yksittäiset lyhyet valmennukset, ruokavaliot saattavat saada aikaan nopeita tuloksia ja niistä saa kyllä boostia omaan muutosmatkaan. Mutta itsessään ne eivät välttämättä ole ratkaisu pysyvään elämäntapaan. Ne ovat sinänsä hyvä juttu, jos niiden avulla saadaan aikaan muutos, joka on pysyvä. Lyhyiden valmennusten ja muutamien viikkojen ruokavaliomuutosten tulee jatkua sen jälkeen samalla tapaa. Sinänsä olen vähän vastaan näitä "tipattomuuskuukausia" "sokerittomuuskuukausia" jos niiden jälkeen palataan samaan vanhaan tottumukseen. Mutta jos niiden avulla saadaan jatkuva asia eli ei palata vanhaan niin se puolestaan on hyvä asia.

Pysyvä elämäntapa vaatii sinnikkyyttä, lempeyttä, järjestelmällisyyttä ja paljon aikaa uusille ajatuksille ja niihin tottumisille. Muutokset kannattaa aina tehdä heti eikä odottaa tammikuuhun tai toukokuuhun. Aloita pienistä tai suurista, niin tärkeintä on, että aloitat! Luo itsellesi suunnitelma ja tee pieniä tai isoja tavoitteita, joista motivoidut. Pienet askeleet johdattavat isoihin askeleisiin ja ovat aina kohti sitä jotain isompaa tavoitetta. Uusia tapoja kannattaa toistaa tarpeeksi paljon, jotta niistä tulee rutiini. Kun uudet tavat ovat rutiineja, niin ne soljuvat kuin itsestään eikä niitä mieti, että nyt pitäisi tehdä se ja se. 

Meillä on onneksi sellainen ihana asia kuin kirjasto olemassa, mistä löytää tietoa. Itse tykkään lukea erilaisia ravitsemusaiheisia kirjoja ja sitä kautta saada lisää tietoa ja löytää vaikkapa uusia, lempparireseptejä. Tässä postauksessa pari kirjavinkkiä. Toinen kirja kuulosti siltä kuin itse olisin kirjoittanut sen. Pelottavaa, kuinka samankaltainen se oli omien ajatusten kanssa. :D Se oli siis tuo Sokerit pois -kirja. 

Ihanaa uutta vuotta 2026! Palataan seuraavaksi vuosikoosteen kanssa!