Me ei tarvita mitään indeksejä

Satuin törmäämään johonkin artikkeliin taannoin, jossa sanottiin, että on kehitetty taas jokin uusi indeksi ihmisten liikkumiselle tms. Joo, kiva, että ollaan kekseliäitä ja tehdään kaikenlaista tällaista mutta tosiasiassa me ei tarvita mitään indeksejä liikkumiselle.

Miksi ei?

Se, että seurataan unta, seurataan ravintoa, seurataan ties mitä, tekee elämästä monimutkaista ja siinä samalla unohdetaan se oma itsetuntemus asioihin. Kun kysytään, nukuitko hyvin, ei osata vastata ilman että katsotaan sovelluksesta, miten nukuin. Ihmiset menevät sekaisin kaikesta tällaisesta, eivätkä enää osaa toimia yksinkertaisissa asioissa. Ei kenenkään tarvitse seurata vaikkapa unta. Kun opit tuntemaan oman itsesi, saat samat tiedot ja enemmänkin kuin jostain sovelluksesta. Kun opit tuntemaan oman kehosi vuorokausirytmin, tiedät, mikä määrä itselle on sopiva määrä unta, heräät ilman herätyskelloja, tiedät, kun on aika mennä nukkumaan. En tiedä, oliko tuo indeksi nyt tarkoitettu tavallisille ihmisille tai yksilöille mutta unohdetaan ne indeksit ja vastaavat. Pointtina siis se, että palataan yksinkertaisuuteen ja helppouteen eikä aleta seuraamaan jokaikistä indeksiä tai tehdä liikunnasta vaikeaa. Tuollaisten uusien indeksien keksiminen tekee ihmisille liikkumisesta vaikeaa ja ihmiset jotenkin unohtavat sen yksinkertaisen asian, että liikkuminen on helppoa. Ihmiset alkavat tuijottaa enemmän kaikkea tilastoitavaa ja rekisteröitävää ja unohtavat yksinkertaisuuden.

Mitä me tarvitaan?

Matalan kynnyksen liikkumista, terveellistä ravintoa ja tervettä ruokaympäristöä. Tottakai liikkumattomuuteen on monia eri syitä mutta en usko, että vähän liikkuva ihminen tarvitsee indeksejä liikkumiseen. Tottakai jokin asia voi motivoida hetkellisesti esimerkiksi askelmäärän seuraaminen tms mutta yleensä se onkin sitten vain sitä hetkellistä eikä pysyvää. Sen avulla voi toki innostua ja motivoitua mutta ne liian monimutkaiset indeksit eivät lisää liikuntaa.

Lisäksi tarvitsemme vahvuutta ja vahvaa persoonaa kieltäytyä sähköpotkulaudoista, karkeista, herkuista ja muista ruokaympäristön älyttömistä tuotteista ja kaikista niistä asioista, jotka yrittävät estää ihmisten liikkuvuuden.

Toki veroilla ja muilla voidaan saada hetkellisesti myös jotain tuloksia mutta loppujen lopulta kaikki on meidän omissa käsissämme. Se, että ei valita sitä sähköpotkulautaa vaikka niitä olisi sata rivissä ja vapaana. Se, että ei valita sitä karkkitarjousta kaupassa. Se, että valitaan matalan kynnyksen liikkuminen arjessa ja suositaan hyötyliikuntaa arjessa - sitä me tarvitaan! Ei se liikunnan ilo löydy indekseistä tai sovelluksista. Lisäksi sovellukset aiheuttavat aina myös enemmän ruutuaikaa aikuisille ja juuri sitäkin pitäisi välttää monistakin eri syistä. Mitä enemmän aikuisetkin ovat ruuduilla, sitä enemmän lapset oppivat myös meiltä aikuisilta vaivihkaa! 

Loppujen lopulta liikkuminen on helppoa eikä se maksa juurikaan mitään. Lähde ulos, lähde kävelemään, kokeile vaikka juoksua, jos haluat! Voit valita liikuntamuodon ihan itse, josta tykkäät ja unohda ne traumat koululiikunnasta. Niitä tuntuu olevan aika monilla aikuisilla nykypäivänä.  Nykypäivänä on niin monia eri liikuntamuotoja, että voi valita ihan itse mistä tykkää ja kokeilla. Melkeinpä väittäisin, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva ja oikea liikuntamuoto, kunhan kokeilee, tutustuu ja miettii, mistä tykkää.

Pääasia, että aloitat jostain ja teet siitä rutiinin itsellesi. 

Oletko sinä kuullut / lukenut jostain uudesta indeksistä liikkumiselle?

Lasten liikkumattomuudesta

Tämä aihe menee nyt ehkä vähän ohi blogin aiheen vaikka toisaalta ei mene kuitenkaan. Liittyy se kuitenkin hyvinvointiin - nimittäin liikunta. Tämä on ollut mielessä jo pidempään niin pakko se kirjoittaa ulos niin ei pyöri jatkuvasti mielessä. Jos teksti vaikuttaa sinusta arvostelulta niin tässä arvostellaan korkeintaan toimintaa, ei yksittäisiä henkilöitä tai henkilöitä, jotka näin toimivat. Yleensä ihmisillä menee tämä sekaisin ja ajatellaan, että arvostellaan henkilöitä mutta arvostelen siis toimintaa tai käyttäytymistä, en henkilöitä. Juttu on kirjoitettu myös yleisellä tasolla.

Yleisesti ottaen on varmasti perheitä, joissa liikutaan hyvin ja lapsilla on liikunnallisia harrastuksia ja mitään ongelmaa liikkumattomuuden suhteen ei ole. Sitten on varmasti niitä perheitä, joissa liikuntaa ei ole tai se on olematon määrä syistä x, y, z. Suurin osa perheistä on varmaan siinä keskitiellä että liikutaan kohtuullisesti.  Tai ainakin haluan uskoa, että suurin osa perheistä olisi siellä keskitiellä, jossa liikutaan keskiverrosti. Tässäkin asiassa on varmasti sellainen kultainen keskitie ihan hyvä valinta.

Törmäsin hetki sitten siihen, että lapsi viedään kouluun autolla ja koulumatka on sellainen noin 7 minuutin kävelymatka eli varmaan noin 200-300 metriä eli todella lyhyt. Jotenkin tämä on itselleni aika käsittämätöntä ja pakko nyt vain kirjoittaa asiasta. En tiedä perusteluita asialle, ehkä helppous? Tuossa tilanteessa on oikeasti nopeampaa mennä se matka kävelleen. Se, että laitat lapset turvaistuimiin ja mahdolliset punaiset valot, niin kävellen olisit nopeammin. Vaikka sinänsä minua ei kiinnosta, miten muut perheet toimivat ja kukin toimii, miten toimii, mutta jokseenkin älytöntä. Varsinkin kun se tapahtuu ilmeisesti joka päivä. 

Se, että lapsi kävelee kouluun tai päiväkotiin mennään kävellen (pienen lapsen kanssa rattailla), on hyväksi terveydelle. Siinä tulee arjen hyötyliikuntaa, aivot saa happea matkalla, aivot ja keho virkistyy ja energia on kohdillaan. Lasten kanssa voi matkan jutella ja antaa pienten lasten kiinnittää huomiota, mitä näkee eli kaikkiin luontoihmeisiin ja mitä nyt pienet lapset yleensä löytävätkään kävelymatkoilla. Kouluikäisen lapsen kanssa voi jutella eri asioista ja tehdä kävelymatkoista ihania hetkiä. 

Lisäksi se, että lapsi viedään autolla kouluun noin lyhyet matkat, antaa lapselle tavan ja tottumuksen, että näin voidaan tehdä. Vanhempi näyttää esimerkillään, että on ok mennä autolla tuollaiset matkat. Tämä on ehkä se asia, jota vanhempi ei ajattele toimiessaan noin. Kun me vanhemmat ja muutkin aikuiset näytämme omalla esimerkillään, että kauppaan voidaan kävellä yms niin lapsi oppii huomaamatta hyvän tavan toimia arjessa. Loppujen lopuksi tuokin, että viedään autolla kouluun päivittäin kääntyy itseään vastaan ja seuraa todennäköisesti ongelmia myöhemmin, varsinkin jos muutkin asiat ovat huonosti perheessä. Enkä nyt tarkoita, että lasten pitää hiihtää kouluun 5 km päivittäin talvisin kuten 50-luvulla tehtiin. Ei tarvitse mennä ääripäihin mutta lapsen voi opettaa kävelemään kouluun. Jotenkin aivan järjetöntä viedä autolla tuollaiset lyhyet matkat, kun kävellen on muutenkin nopeammin. Se vanhemman oma esimerkki antaa lapselle hyvät eväät tulevaisuuteen.

Miten saada lapset liikkumaan?

** Näytä itse vanhempana, muuna aikusena liikunnallinen esimerkki. Liikunta alkaa pienistä arjen tavoista.

** Lyhyet matkat kävellen, pyörällä tai muuten lihasvoimin.

** Älä vie lasta kouluun autolla säännöllisesti, opeta lasta liikkumaan! Älä turvaudu helppoihin ratkaisuihin vaikka ne jonain hetkinä tuntuvat liian hyviltä.

** Älä ainakaan näytä lapselle esimerkkiä sähköpotkulautojen käytössä. Välillä näkee sitä, että pieni lapsi on aikuisen kanssa sähköpotkulaudalla (ilman kypäriä tottakai). 

Mitä muita vinkkejä sinulle tulee mieleen, jotta lapset (ja myös aikuiset) liikkuisivat enemmän?