Lasten liikkumattomuudesta

Tämä aihe menee nyt ehkä vähän ohi blogin aiheen vaikka toisaalta ei mene kuitenkaan. Liittyy se kuitenkin hyvinvointiin - nimittäin liikunta. Tämä on ollut mielessä jo pidempään niin pakko se kirjoittaa ulos niin ei pyöri jatkuvasti mielessä. Jos teksti vaikuttaa sinusta arvostelulta niin tässä arvostellaan korkeintaan toimintaa, ei yksittäisiä henkilöitä tai henkilöitä, jotka näin toimivat. Yleensä ihmisillä menee tämä sekaisin ja ajatellaan, että arvostellaan henkilöitä mutta arvostelen siis toimintaa tai käyttäytymistä, en henkilöitä. Juttu on kirjoitettu myös yleisellä tasolla.

Yleisesti ottaen on varmasti perheitä, joissa liikutaan hyvin ja lapsilla on liikunnallisia harrastuksia ja mitään ongelmaa liikkumattomuuden suhteen ei ole. Sitten on varmasti niitä perheitä, joissa liikuntaa ei ole tai se on olematon määrä syistä x, y, z. Suurin osa perheistä on varmaan siinä keskitiellä että liikutaan kohtuullisesti.  Tai ainakin haluan uskoa, että suurin osa perheistä olisi siellä keskitiellä, jossa liikutaan keskiverrosti. Tässäkin asiassa on varmasti sellainen kultainen keskitie ihan hyvä valinta.

Törmäsin hetki sitten siihen, että lapsi viedään kouluun autolla ja koulumatka on sellainen noin 7 minuutin kävelymatka eli varmaan noin 200-300 metriä eli todella lyhyt. Jotenkin tämä on itselleni aika käsittämätöntä ja pakko nyt vain kirjoittaa asiasta. En tiedä perusteluita asialle, ehkä helppous? Tuossa tilanteessa on oikeasti nopeampaa mennä se matka kävelleen. Se, että laitat lapset turvaistuimiin ja mahdolliset punaiset valot, niin kävellen olisit nopeammin. Vaikka sinänsä minua ei kiinnosta, miten muut perheet toimivat ja kukin toimii, miten toimii, mutta jokseenkin älytöntä. Varsinkin kun se tapahtuu ilmeisesti joka päivä. 

Se, että lapsi kävelee kouluun tai päiväkotiin mennään kävellen (pienen lapsen kanssa rattailla), on hyväksi terveydelle. Siinä tulee arjen hyötyliikuntaa, aivot saa happea matkalla, aivot ja keho virkistyy ja energia on kohdillaan. Lasten kanssa voi matkan jutella ja antaa pienten lasten kiinnittää huomiota, mitä näkee eli kaikkiin luontoihmeisiin ja mitä nyt pienet lapset yleensä löytävätkään kävelymatkoilla. Kouluikäisen lapsen kanssa voi jutella eri asioista ja tehdä kävelymatkoista ihania hetkiä. 

Lisäksi se, että lapsi viedään autolla kouluun noin lyhyet matkat, antaa lapselle tavan ja tottumuksen, että näin voidaan tehdä. Vanhempi näyttää esimerkillään, että on ok mennä autolla tuollaiset matkat. Tämä on ehkä se asia, jota vanhempi ei ajattele toimiessaan noin. Kun me vanhemmat ja muutkin aikuiset näytämme omalla esimerkillään, että kauppaan voidaan kävellä yms niin lapsi oppii huomaamatta hyvän tavan toimia arjessa. Loppujen lopuksi tuokin, että viedään autolla kouluun päivittäin kääntyy itseään vastaan ja seuraa todennäköisesti ongelmia myöhemmin, varsinkin jos muutkin asiat ovat huonosti perheessä. Enkä nyt tarkoita, että lasten pitää hiihtää kouluun 5 km päivittäin talvisin kuten 50-luvulla tehtiin. Ei tarvitse mennä ääripäihin mutta lapsen voi opettaa kävelemään kouluun. Jotenkin aivan järjetöntä viedä autolla tuollaiset lyhyet matkat, kun kävellen on muutenkin nopeammin. Se vanhemman oma esimerkki antaa lapselle hyvät eväät tulevaisuuteen.

Miten saada lapset liikkumaan?

** Näytä itse vanhempana, muuna aikusena liikunnallinen esimerkki. Liikunta alkaa pienistä arjen tavoista.

** Lyhyet matkat kävellen, pyörällä tai muuten lihasvoimin.

** Älä vie lasta kouluun autolla säännöllisesti, opeta lasta liikkumaan! Älä turvaudu helppoihin ratkaisuihin vaikka ne jonain hetkinä tuntuvat liian hyviltä.

** Älä ainakaan näytä lapselle esimerkkiä sähköpotkulautojen käytössä. Välillä näkee sitä, että pieni lapsi on aikuisen kanssa sähköpotkulaudalla (ilman kypäriä tottakai). 

Mitä muita vinkkejä sinulle tulee mieleen, jotta lapset (ja myös aikuiset) liikkuisivat enemmän?