Miksi sairastumme, miten parannumme

Tämä kirja ei tullut meille minun toimesta mutta kun sen näin niin ajattelin, että täytyypä lukea. Kirja on vuodelta 1982 ja yleensä en lue näin vanhoja kirjoja. Ihan mielenkiinnolla suhtauduin kirjaan ja ehkä vähän silleen pienesti ennakko-oletuksena, että kyllähän nyt noista ajatuksista on opittu ja otettu huomioon. Siis silleen, että voisi todeta hiljaa mielessään että "hei, tuo toimii jo nykyään". 

Kokonaisuudessaan aika hyvä kirja vaikka vähän pienesti huomasi, että kirja on vanha, Mutta ei se sinänsä lukemista tai luettua tietoa haitannut. Jossain parantavissa ohjeissa oli mainittu jotain sellaisia aineita, joista en ole kuullutkaan ja myös niistä huomasi, että kirja on vanha ja onkohan niitä aineita enää edes saatavilla. Toisaalta kirja veti ehkä hieman surulliseksikin. Kirjan alussa todetaan myös, että mitä vähemmän lisäaineita, sitä parempi elintarvike. Luulisi, että 40 vuodessa saataisiin asioita muuttumaan, mutta tuntuu, että asiat ovat myös menneet huonompaan ja hullumpaan suuntaan. Lisäaineiden määrät elintarvikkeissa ovat lisääntyneet ja on "keksitty" kaikenlaisia muka hyviä ainesosia. En tiedä, mihin se vähempi lisäaineellisajatus sitten jäi elintarvikealan yrityksillä ja miten tähän on tultu.

Ruoan kehittäjät ja keksijät ovat hullaantuneet kaikista muka hyvistä elintarvikekeksinnöistä ja nyt esimerkiksi koulujen / päiväkotien / vanhainkotien / sairaaloiden yms ruoat ovat entistä enemmän ultraprosessoituja ruokia. Tämä on kyllä surullista. Ennen se oli jokseenkin yksi kehumisasia, että "Suomessa on ilmainen ja hyvä kouluruoka" mutta eihän tuota lausetta enää voi mitenkään sanoa edes ääneen kun ei tarvitse kuin katsoa minkä tahansa kunnan julkisten laitosten ruokalistoja ja nähdä, kuinka paljon lisäaineita niissä on. Miten tähän on tultu?

Väitän myös, että 80-90-luvulla valmisruoat kaupoissa eivät olleet niin lisäainepitoisia kuin nyt. Ensinnäkin valmisruoat kaupoissa ovat lisääntyneet moninkerroin eikä kaikkea voi perustella "että valikoimaa pitää olla tai on hyvä kun on valinnanvaraa". Ei pidä, varsinkin jos ne on kymmenillä lisäaineilla varustettua. Eli kyllä, kehitys on mennyt huonompaan suuntaan. Se on kyllä surullista. 

Ensin ajattelin, etten jätä tätä kirjaa meille mutta ehkäpä se nyt hetkeksi jää. Kirjan loppuvaiheessa oli vähän sellainen tunne, etten ihan heti laita tätä kiertoon. Sen ehtii kyllä laittamaan sitten myöhemmin kiertoon.

Tälle blogille tuli pieni postaustauko mutta nyt sitten niitä postausideoita syntyi, ja listasin niitä ylös. Yksi asia, joka on ihmetyttänyt nykyisin. Kun se on fakta, että mitä vähemmän lisäaineita, sen parempi elintarvike. Se sanottiin jo vuonna 2008-2009 ravitsemustieteen opinnoissa virallisten ravitsemusterapeuttien tahoilta. Mutta mitä nyt sanotaan. Välillä tuntuu, että faktoja käännellään ja väännellään, jotta ne saadaan näyttämään hyvältä nykysuosituksissa ja nykymaailmassa, jotta ne faktat toimivat muiden asioiden kanssa nyky-ympäristössä. 

Välillä on kyllä "hauska" palata vuosikymmeniä taakse ja lukea vuosikymmeniä sitten kirjoitettu kirja. Jos kirjan saa käsiin jostain, niin kannattaa se lukea. 

Semmoista tällä kertaa. Katsotaan, mitä seuraavaksi täällä blogin puolella!