Syö aitoa ruokaa -haaste

Tällaisen huomasin somessa eräällä personal trainerilla. Helmikuun alussa alkaa Syö aitoa ruokaa -haaste. Tarkemmin en nyt tiedä, mitä tähän haasteeseen on suunniteltu, mutta koska se kuulostaa täydelliseltä, niin ajattelin sen tiimoilta tehdä tännekin sisältöä ja ainakin siinä haasteessa on luvassa ainakin reseptejä.

Haasteen keksijä sai tämän haasteen idean siitä, kun suomalaiset syövät eniten valmisruokia ja prosessoidut ruoat sen kun lisääntyvät julkisissa paikoissa. Tällainen suunta täytyisi kääntää juuri toisin päin. Mitäpä jos alkaisimme enemmän tuomaan aidon ruoan merkitystä ja sanomaa ihmisille ja ennen kaikkea helppoja reseptejä?

Tähän liittyen on perustettu @syodaanaitoaruokaa Instagramtili, jonka otin itse seurantaan.

Tästä lisää piakkoin! 

PS: Olipa muuten vaikea etsiä jotain kivaa kuvaa tähän ja päädyin sitten mustikkamuffinsseihin. Kuva vuosien takaa mutta kyllähän nämä tällaiset kuvat on houkuttelevia kuin verrattuna kuva porkkanoista :D 

Mutta tällä nyt mennään ja tarkoitus ei ole esimerkiksi jakaa sokeripitoisten leivosten reseptejä haasteen myötä. 

Vaikka kaipa itsetehdyt muffinssit voisivat olla myös sitä "aitoa ruokaa" kun ei niissä ehkä olisi teollisia ainesosia.

Sokeri vai makeutusaineet ?

No, jos sokeri bannataan, niin onko makeutusaineet sitten parempi valinta?

Mitä enemmän itse luen aiheista, en halua käyttää, ja pyrin olla käyttämättä kumpaakaan. Jos valitsee olla käyttämättä sokeria, ja siirtyy makeutusaineisiin niin mennään ojasta allikkoon. Minusta se on vähän niin että molempi pahempi. 

Kummatkin nostavat verensokeria ja lisäksi makeutusaineet ovat keinotekoisia ja aiheuttavat mm. syöpää. 

Parasta tässä 'taistelussa' on, että kouluttaa oman mielensä niin, ettei tee mieli makeita herkkuja, niin tällöin ei tarvitse valita kumpaakaan. :D Makeanhimo on aina syy jostain ja ne syyt tulisi mielestäni jokaisen miettiä itse. Nimittäin ne syyt vaihtelevat jokaisella. 

Glukoosikumous-kirjassa oli mainittu parhaita makeutusaineita, jotka eivät vaikuta haitallisesti glukoosi- ja insuliiniarvoihin eivätkä nosta verensokeria. Ne ovat:

** alluloosi

** munkkihedelmäjauhe

** stevia (Tästä tosin luin hiljattain että stevia on puhdistettua valkoista sokeria että mene ja tiedä taas mikä on se totuus. Glukoosikumous kirjassa sitä ei kuitenkaan mainittu.)

** erytritoli eli ketosokeri

Kahdesta ensimmäisestä ei ole kokemusta, eikä myöskään mielipidettä, kun en ole perehtynyt asiaan ja kuulin ne ensimmäistä kertaa kirjassa. Kahdesta jälkimmäisestä on ja käytän ennemmin niitä kuin sokeria tai muita makeutusaineita. Tietenkään ei näitäkään kannata käyttää paljon ja eikä suuressa määrin. Yleisesti ottaen esimerkiksi leivon aina kookossokerilla tai erytritolilla ja näitä ei tule laitettua paljon esimerkiksi noin 1 dl tai jopa alle. Erytritoli ei nosta verensokeria ja siksi tykkään välillä suosia sitäkin. Kuitenkin aina kannattaa pitää mielessä, että kaikki sokeri on sokeria.

Yleisiä muita makeutusaineita:

sorbitoli, mannitoli, ksylitoli, aspartaami, asesulfaami K, sukraloosi

Nämä ovat todella yleisiä makeutusaineita tuotteissa, joissa lukee sokeriton. Näillä makeutusaineilla on myös haittavaikutuksia. Sen lisäksi että ne nostavat verensokeripitoisuutta, ne saattavat aiheuttaa myös syöpää ja muita elintapasairauksia. Isot elintarvikealan yritykset ratsastavat sokerittomuudella ja tuotteisiin painatetaan isolla sokeriton, mutta tuotteessa on haitallisia makeutusaineita. Tämä on väärä tapa. Se johtaa ojasta allikkoon. Pakko nostaa kyllä yksi elintarvikealan yritys, jossa on ymmärretty asia. Nimittäin Juustoportti. Heillä on hyviä tuotteita, sillä ainesosaluettelot on lyhyitä ja tuotteissa ei ole sokeria eikä makeutusaineita ja kertovat tämän tuotteessa. Mutta ihan kaikki heidän tuotteet eivät ole sokerittomia ja makeutusaineettomia. Onneksi on siis löydettävissä tuotteita, joissa ei ole sokeria eikä makeutusaineita.

Sen sijaan toisen ison elintarvikealan yrityksen proteiinivanukkaan ainesosaluettelo: maito*, maitoproteiini*, vähärasvainen kaakao** (2,4 %), suklaa (0,3 %), muunnettu tärkkelys, sakeuttamisaine (karrageeni), makeutusaineet (asesulfaami K, sukraloosi), aromit, suola, laktaasientsyymi. 

Proteiinivanukas nyt ei välttämättä kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, mutta näitäkin proteiinivanukkaita mainostetaan urheilijoiden toimesta ja urheilullisilla kuvilla ja annetaan kuluttajille ymmärtää, että ne ovat urheilijoiden suosiossa ja voi vaikka päivittäin syödä ja ennen kaikkea ratsastetaan sillä proteiinilla, jota saa myös paremmistakin tuotteista eikä tarvitse samalla syödä haitallisia ainesosia. Tämä on kyllä vääränlaista markkinointia näillä ainesosaluetteloilla. 

Ei näin. Ensinnäkin tuossa listassa on kolme sellaista ainesosaa, jota en suosittelisi kenellekään ja ne ovat karrageeni, asesulfaami K ja sukraloosi. Oi, miksi, tällaisia tuotteita pitää kehittää ja markkinoida ihmisille. Näitä on sitten laajat hyllyt kaupoissa ja varmasti monta eri makua, että jokainen löytää suosikkinsa. Voisiko elintarvikealan yritykset kehittää sellaisia tuotteita, joissa ei olisi sokeria eikä haitallisia makeutusaineita? Myös makeutusaineet nimittäin lisäävät makeanhimoa ja se ei johda mihinkään hyvään tai parempaan elämäntapaan, jos sokerilliset tuotteet korvataan makeutusaineisilla tuotteilla.

Tärkeintä tässä sokeri- ja makeutusaineviidakossa on se, että:

** selvittää omat syyt makeanhimolle, jos sellaista on. Pyrkii siihen, että ratkaisee ne syyt, eikä ruoki makeanhimo sokerittomilla ja makeutusaineisilla tuotteilla.

** jos on pakko makeuttaa jollain, pyrkii makeuttamaan neljällä: erytritoli, stevia, alluloosi tai munkinhedelmäjauhe, tai luonnollisilla makeuttajilla kuten esimerkiksi banaani, ananas. 

** totuttaa makuaistinsa vähemmän makeaan

** löytää itselle sopivan balanssin, mikä ei aiheuta verensokerin nousuja tai heittelyitä. Joillekin on parempi se, ettei sokeria tai makeutusaineita käytä ollenkaan tai todella harvoin. 

** kaikkia uutuustuotteita ei ole pakko maistaa, vaikka niitä kovasti yritetään meille tyrkyttää. Jättää uutuudet ihan rohkeasti kauppaan, niin ei synny sokerikoukkua tai ei löydä mitään uusia lempituotteita.

** lukee tuotteiden ainesosaluettelot. Ne yllättävät. Ei luota siihen, että tuote on makeutusaineeton vaikka siinä lukee sokeriton. Monesti lukee sokeriton, mutta haitallista makeutusainetta on tai sokeri on mainittu sen 'lempinimellä'.

** jättää nyt ainakin limsat ja karkit kauppoihin. Ne on oikeasti pahimpia tuotteita, ja kukaan ei oikeasti tarvitse limsaa tai karkkia. Mutta eniten juuri näitä meille taidetaan markkinoida ja myydä? Tarjouksissa on aina limsat ja karkit? Kaupoissa on pitkät rivit limsaa, karkkia, suklaata. Oma henkilökohtainen inhokki on limsat. Täysin turhia tuotteita eikä tee kenellekään hyvää. 

Sokerilla on muuten useita lempinimiä ja niitä on mm. dekstroosi, glukoosisiirappi, glukoosifruktoosisiirappi. Jos tuotteessa on maininta sokeriton, niin siinä monesti voi olla jokin edellämainituista, mikä puolestaan tarkoittaa sokeria. Tämä on sitä sokeripesua, joita elintarvikealan yritykset harrastavat.

Postaus on varmaan sekavista sekavin postaus mutta loppuun lyhyesti vastaus otsikoon: Ei kumpikaan! 

Kaikkia virallisia ohjeistuksia vastoin: ainesosaluettelot on tarkoitettu luettaviksi joten jokaisen pitäisi lukea ne ja olla tietoisia, mitä tuotteet sisältää. 

Hyvä, paha sokeri ja sokerittomuudesta

Meidän ruokaympäristö pyörii aika pitkälle sokerin ympärillä. Monissa eri tuotteissa on sokeria, vaikka sitä ei tarvittaisi niissä. Ihminen ei tarvitse valkoista sokeria ollenkaan ja ilman sitä pärjää oikein hyvin. Sokerista ei tarvitse tehdä vihollista, mutta siihen kannattaa alkaa kiinnittää huomiota ja kouluttaa mielensä niin, ettei sitä tarvitse tai himoitse. Kun muuten on perusravintoasiat kunnossa, silloin ei kakkupala joskus harvoin haittaa yhtään mitään kunhan se ei välttämättä ole edes viikottaista. Fakta on, että mitä vähemmän sokeria kulutat, sitä vähemmän sitä tekee mieli.

** Moni havahtuu sokeriin vanhemmuuden, äitiyden, lapsen saamisen myötä, koska haluamme lapselle parasta emmekä halua lapsen syövän epäterveellistä. Väistämättä eri ruokiin ja ainesosiin kiinnittää huomiota lapsen ollessa vauva, kun vauvavuonna vauva totuttelee ruokaan ja eri ruoka-aineissa on määrätyt iät, milloin mitäkin saa antaa. Tällöin moni valitsee sellaisia tuotteita, joissa ei ole sokeria.

Se on tietenkin hyvä, jos ihminen ei koe sokeria ongelmaksi eikä kärsi aiheuttamista oireista ollenkaan. Kuitenkin liian moni kärsii. Elintapasairaudet kasvavat koko ajan ja liian moni ihminen on "sokerikoukussa" ja kärsii makeanhimosta koko ajan tai vähän väliä.

Mitä enemmän on ilman sokeria, sitä harvemmin sitä tekee mieli. Tämä on fakta, jonka moni on todennut ja itsekin olen samaa mieltä. Tässä on minusta se sokerin koukuttavuus, jota ei edes välttämättä huomaa, kun syö sokeria. Sanotaan, että sokeri on kuin huume ja se pitää paikkansa. Se on hyvä metaforinen sanonta. Sokeri koukuttaa salakavalasti.

Side sokeriin pitää katkaista itse, koska ruokaympäristömme tai elintarviketeollisuus ei sitä tee. Täytyy alkaa kiinnittää huomiota omiin valintoihin ja millaisia ne lopulta ovat ainesosiltaan. Nimittäin piilosokeria tulee monelle melko huomaamatta. Sokeria on laitettu leipään, jogurtteihin, ja vaikka minne. Nämä tuotteet kannattaa vaihtaa sellaisiin, joissa sitä sokeria ei ole tai tehdä itse niin ainakin tietää, mitä ruoassa on.

Sokerilla on monta nimeä. 

Sokerilla on tuotteissa monta nimeä ja siksi sitä pitääkin lukea tarkasti aina ne ainesosaluettelot. Jos siellä ei lue sokeri, siellä voi lukea esimerkiksi dekstroosi tai glukoosisiirappi. Elintarvikealan yritykset harrastavat sokeripesua. Valkoinen sokeri poistetaan tuotteista, mutta samalla lisätään toisella nimellä olevaa sokeria tai haitallista makeutusainetta. 

Kaikki sokeri on sokeria. 

Kaikki sokeri on sokeria. Tämä tuli selväksi Glukoosikumous kirjan myötä. Se kookossokerikin on sokeria, eli ei kannata alkaa korvaamaan sokeria makeutusaineilla ja ns. paremmilla sokereilla. Toki jos leipoo harvakseltaan, niin silloin ainakin itse tykkään leipoa enemmän paremmilla sokereilla kuin valkosokerilla. Ensin kannattaa selvittää itseltä makeanhimon syyt. Miksi makeaa tekee mieli? Syökö riittävästi? Minkälainen on ravitsemuksen laatu/sisältö? Onko proteiinia tarpeeksi?

Hiilareiden vaikutus

Hiilareilla ja erityisesti vehnällä on taipumus on lisätä makeanhimoa ja sokerin kulutusta. Nimittäin kun jättää hillareita vähemmälle ja keskittyy proteiinin ja hyvälaatuisen rasvan saantiin, niin makeanhimo häviää kuin tuhka tuuleen. Sanonta "ei vain tee makeaa mieli" on totta, koska silloin ei tee mieli makeaa ja yleensä sitä ei myöskään silloin tule syötyä, kun on syönyt riittävästi proteiinia ja aterialla on ollut hyvälaatuista rasvaa. Muistaakseni Glukoosikumous kirjassa puhuttiin tästäkin, että hiilareilla (pastat, perunat, jopa leivät, yms) on se vaikutus, että ihminen saadaan himoitsemaan enemmän ja enemmän hiilareita. Hiilareiden vaikutus on ihmeellinen. Kun niitä jättää pois ja vähemmälle, monella makeanhimo katoaa automaattisesti. Tämän ovat todenneet lukuisat, monet eri ihmiset, jotka ovat osallistuneet erilaisiin ravintovalmennuksiin.

Sokerin vähentämisellä on hyviä puolia. Esimerkiksi ihon kunto paranee, enää ei kärsi verensokereiden heittelystä, makeanhimo loppuu ja lukuisat monet muut hyvät puolet. Ei tarvitse olla sokeriton, mutta monesti moni kokee sen paremmaksi kuin vähän sokeria (sillä se sokerin koukuttava vaikutus!). Ja se käy myös vähän kuin vahingossa, ettei syö enää sokeria, kun muut ravintoasiat on kunnossa.

Omat vinkit sokerin käytön vähentämiseen on:

-> Ihan ensin haluan sanoa, että opettele tuntemaan itsesi. Mikä toimii sinulla, mikä ei toimi sinulla? Missä tilanteissa sinun tekee mieli sokeria/sokerillisia herkkuja, ovatko ne tilanteet toistuvia? Mitä asioita tilanteiden taustalla on? Onko kyseessä tapa, tottumus, mielihalu... ?

-> Älä hanki kotiin valkoista sokeria tai muitakaan sokerillisia herkkuja. Säästyy rahaa, kun ei osta sokeria tai muita sokerillisia herkkuja, varsinkin, jos sitä on mennyt paljon ennen. Kun niitä on kaapissa, niitä tulee syötyä. Tämä tosin toimii toisilla, mutta toisilla voi olla ihan hyvin sokeriherkkuja kotona ja he eivät syö niitä. Esimerkiksi meillä on aina pakastimessa jäätelöä, mutta emme kuitenkaan syö sitä päivittäin tai eikä edes viikottain. 

-> Opettele olla laittamatta sokeria eri asioihin. Kaikki alkaa pienistä muutoksista. Mielestäni esimerkiksi lettutaikina ei tarvitse sokeria eikä lettujen väliin tarvitse laittaa sokeria, kuten mummoni joskus aikojen alussa teki. Se oli silloin sellaista kunnon sokerillista aikaa :D Kermavaahtokaan ei minusta tarvitse sokeria. Aloita pienistä ja jatka isompiin. Jos olet esimerkiksi laittanut kahviin sokeria, opettele tavasta pois. 

-> Opettele vanhoista tavoista pois ja totuttele vähemmän makeaan! Tämä ehkä se tärkein kohta, mene omista rutiineista pois ja opettele uusia tapoja. Kuinka moni meistä tekee rutiininomaisesti jotain ja jos niihin liittyy makea herkku / sokerillinen juttu / sokeri jollain tapaa, niin opettele pois siitä. Keksi sen tilalle uusi, terveellisempi rutiini ja toista sitä! Totuta myös itsesi vähemmän makeaan ja uusiin makuihin.

-> Totuta itsesi sokerittomuuteen ja karkittomuuteen. Salli, mutta tee mielestäsi sellainen, ettei se halua sokeria eikä esimerkiksi karkkia, suklaata.

-> Vähennä leipomisessa sokerin määrää. Nykyisin tuntuu joku 3 dl sokeria perinteisissä resepteissä todella suurelta määrältä ja sitä voi ihan hyvin laittaa vähemmän kuin 3 dl.

-> Opettele leipomaan sokerittomasti ja tutustu muihin makeuttajiin esimerkiksi banaani, erytritoli.

-> Jos tykkäät leipoa, älä leivo joka päivä tai keksi käsille muuta tekemistä (esimerkiksi neulominen :D ) tai korvaa leipominen esimerkiksi sämpylöiden leipomiseen tai ruoanlaittoon.

-> Lue sokerista ja tutki, mitä haittoja se aiheuttaa! Yhtäkkiä ei teekkään mieli käyttää sitä. 

-> Vähennä hiilareita erityisesti vehnää, valkoista viljaa, pastaa, näitä ns. höttöhiilareita. Sillä on nimittäin ihmeellinen vaikutus myös makeanhimoon. Kun vähentää hiilareita pastasta, vehnästä, valkoisesta viljasta, makeanhimokin loppuu. Syö hiilarit kasviksista ja syö enemmän proteiinia.

-> Älä soimaa itseäsi. Kertaluontoinen harvoin (esimerkiksi kerran kuussa tai harvemmin) sokerin nauttiminen ei haittaa yhtään mitään, jos muuten ei syö sokeria. Löydä itsellesi sopiva balanssi! Älä salli itsellesi kuitenkaan päivittäistä tai viikottaista suklaalevyn nauttimista ainakaan alussa kun opettelet pois sokerista!

Sokerilla on muuten merkittävä vaikutus sairauksiin, mutta ehkäpä niistä lisää myöhemmin. 

Tuliko uutta, tuliko jotain sellaista, mitä ihmettelet? Koetko, että olet "riippuvainen" sokerista?

PS: Kuvat ovat muuten jotain ikuisuusvanhoja eli en suinkaan leiponut näitä tätä postausta varten. :D

Blogivuosi 2024 ja ajatuksia tästä vuodesta

Perustin tämän blogin viime vuonna maaliskuussa. Halusin jakaa asioita terveydestä, sillä moni asia nykyisessä ruokaympäristössä on ristiriitainen. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin avaimet käsissään esimerkiksi siinä, mitä ostaa kaupasta. 

Luonnoksissa on erilaisia postauksia, mutta en tiedä niille ajankohtaa, milloin niitä julkaisen. Teen aika intuitiolla tätä blogia ja postauksia tulee kuin tulee. Päivääkään en ole katunut, että perustin tämän blogin, vaikka postauksia tulee harvakseltaan. Blogin perustaminen on myös vahvistanut ajatusta siitä, että haluaisin opiskella ravitsemusta enemmän jossakin. Viime vuonna halusin syventää omaa tietämystä ravintokoulutuksien osalta. En kuitenkaan päätynyt minnekään opistoon/mihinkään opintoihin, koska mikään ei oikein tuntunut omalta. Edelleen mietin jotain opintoja ja se täytyisi vain valita jokin. "Ongelma" (jos sen haluaa sanoa ongelmaksi) on oikeastaan se, että ravitsemusalan opinnot ovat aika kalliita ja en oikein haluaisi käyttää nelinumeroisia summia opintoihin, joista en välttämättä tiedä, ovatko ne sen arvoisia, ovatko ne sopivia itselleni yms. Eikä niitä myös ole niin paljon kuin ajatella saattaa. Olen tehnyt myös salapoliisityötä ja vähän vakoillut, että esimerkiksi missä seuraamani ravintoterapeutit tms ovat opiskelleet. Suomessa on vain todella vähän sellaista ravitsemuskoulutusta, jota nyt etsin. Googletettu on, eikä oikein mikään niistä säväytä tai syynä on kallis hinta. Toki kurssit maksetaan niiden suorittamisjärjestyksessä joissakin paikoissa eikä heti tulisi suurta summaa koulutukselle. Lisäksi olen kuitenkin aikoinaan käynyt esimerkiksi avoimen yliopiston ravitsemustieteen perusopinnot, joten ne jäävät jo ensitilassa pois listalta. Kuten myös yliopistotasoinen ravitsemustieteiden koulutus. En koe sitä omaksi enkä halua uhrata aikaa siihen, että lukisin ja yrittäisin pyrkiä niihin, kun lopputulos ei ole kuitenkaan että pääsisin varmuudella.

Onneksi tässä samalla on saanut syventää omaa tietämystä esimerkiksi eri kirjojen avulla eli en koe, että aika olisi mennyt hukkaan, kun en ole päätynyt mihinkään opintoihin. Lisäksi uskon, että asioilla on tapahtua silloin kun on niiden aika. Ehkä se vain pitäisi valita jokin koulutus ja katsoa, onko sopiva itselle.

Jonkinlaisia suunnitelmia tälle blogille pitäisi kuitenkin tehdä, sillä muuten se jää mahdollisesti unholaan, jos ei aktiivisesti tee asioita asioiden toteuttamiseksi. Niinpä asetan tavoitteeksi tälle vuodelle, että julkaisen yhden postauksen per kuukausi. En halua asettaa liian isoa tavoitetta, etten koe suorituspaineita tai stressiä siitä. Julkaisen enemmän, jos tulee fiilis. Kahden blogin päivittäminen vie kuitenkin aikaa ja tälle blogille ei välttämättä jää niin paljon aikaa, kun ehkä haluaisi.

Luonnoksissa on paljon postauksia eri aiheista ja lisäksi lukulistalla on paljon erilaisia terveys/sairauskirjoja, joista tulen kirjoittamaan joka tapauksessa. 

Kerro ihmeessä, jos tiedät jonkin ravitsemusaiheisen koulutuksen!