Vieläkö jaksatte juttuja ravitsemussuosituksista?

Tällä hetkellä ravitsemuskeskustelut on aika kahtiajakautunutta ja tuntuu, etten haluakaan ottaa kantaa mihinkään. Tuntuu, ettei nähtä metsää puilta ja ei voida missään nimessä pitää yhtää vaikka ajattelisikin eri tavalla. Lisäksi mutkia vedellään suoriksi monen osapuolen taholta. On vähän sellainen enpä sano mitään fiilis mutta ...

Kirjoitin alla olevan tekstin tammikuun puolivälin tienoilla ja mietin, että julkaisenko enää mutta koska se nyt oli jo kirjoitettu niin menköön. 

***

Viime aikoina, tammikuussa, ravitsemusammattilaisten someissa on pyörinyt juttua Yhdysvaltojen uusimmista ravitsemussuosituksista. Ensin ajattelin, etten enää kirjoita niistä mitään, sillä median keskustelut ovat klikkiotsikoita ja tietyllä tapaa kirjoitettua vähän tyylillä että missään nimessä ei voi olla samaa mieltä kun se tulee tietyltä hallinnolta. Jotenkin siten, että ei voida nähdä mitään hyvää, kun se on tietyn henkilön toimesta. Ravitsemuskeskustelutkin on hirveän jakautunutta eikä nähdä, että on olemassa miljoonia eri harmaan sävyjä. 

Mutta otinpa nyt sitten kuitenkin kantaa ja julkaisen tämän postauksen. Ylen juttu, jossa oli haasteltu tuttua Ursulaa, niin oli minusta aika hyväkin. Kun taas Iltasanomat taisi tehdä klikkiotsikko tyyliin "x yllyttää syömään ihmiset lihaa". Kovin paljon mediassa ei ole kuitenkaan ollut mitään näistä suosituksista. Ehkä enemmänkin yksittäisten henkilöiden somesisällöissä.

Itse näen Yhdysvaltojen uusissa ravitsemussuosituksissa paljon hyvää eikä suinkaan niin kuten joissakin somepostauksissa on kirjoitettu niistä. Jotenkin noista jutuista saa aina käsityksen että nyt pitää syödä voita ja lihaa ja ei ole mitään muuta niissä suosituksissa. Eihän se nyt ihan niinkään ole.

Mitä hyvää?

Ruokapyramidi on käännetty ylösalaisin ja niissä on paljon hyvää. Ruokapyramidihan on melkein puolet tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ravitsemussuositusten ideana on syödä aitoa ja puhdasta, lisäaineetonta ruokaa. Mitä pahaa tässä on? Tämähän on juuri se hyvä asia! Näinhän se pitäisikin olla. Ravitsemussuosituksissa suositaan tuoreita kasviksia ja hedelmiä ja suositellaan proteiinia. Eihän se tarkoita, että läträtään voilla ja kermalla ja joka päivä syödään 500 gramman pihvi. Lisäksi kehotetaan olla syömättä sokeria, toinen hyvä asia. 

Korostetaan proteiinia. Proteiinitavoite on 1,2g-1,6g / kg / vrk ja Suomen suosituksissa on 0,83 g / kg / vrk. Pieni nousu ja se on vain hyvä asia. Proteiini pitää nälkää ja tuo elimistölle kylläisyyden. En usko, että on suurta pelkoa, että aletaan syödä proteiinia liikaa.

Itse visuaalisessa ruokapyramidissa ei ole sokerin kuvaa ollenkaan mutta tekstiversiossa sokerista löytyy mainintoja. Tämä vähän eroaa kuvan ja tekstin välillä. Mutta tärkeintä on että olisi mahdollisimman sokeriton ruokavalio. Lisättyä, valkoista sokeria kun kukaan ihminen ei oikeasti tarvitse ja ihmisiä pitäisi enemmän kehoittaa olla sokerittomia kuin että voi sokeria syödä. Kolmas hyvä juttu vai onko se jo neljäs on se, että ultraprosessoitua/prosessoitua ruokaa tulee välttää viimeiseen asti. Tämäkin on täysin itsestäänselvä ja hyvä juttu.

Mun tekisi mieli alkaa koostaa aterioita näiden pohjalta, jotta ihmiset näkisi, että kuinka näiden avulla voi syödä terveellisesti ja nämä suositukset ovat oikeasti hyvä juttu vaikka ne eivät meitä suomalaisia koskekaan. Kyllä noiden ravitsemussuositusten perusteella saa viljojakin syödä eikä sitä rakasta leipää tarvitse jättää pois. Lisäksi Oikeaa ruokaa -yhdistys kiteytti hyvin, että Yhdysvaltojen linjauksella voi olla laajempi merkitys myös Suomelle ja muille länsimaille. 

"Kun yksi maailman vaikutusvaltaisimmista maista tunnistaa erittäin prosessoidun ruoan terveysriskiksi ja palauttaa ruokapolitiikan ytimeen ruoan laadun, se vahvistaa kansainvälistä keskustelua, joka on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa. Kyse on järjestelmätahon pohdinnasta eikä ruohonjuuritason toimijoiden näkemyksistä. Keskustelu koskee myös sitä, miten suhtaudumme ruokaan yhteiskunnallisena kysymyksenä. Nähdäänkö ruoka terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn perusteena?". Tämä lainattu suoraan Oikeaa ruokaa yhdistyksen julkaisusta.

Mitä huonoa näissä sitten on? Onko näissä huonoa?

Jokunen ravitsemusasiantuntija on sanonut, että ne ovat ristiriitaisia. Ehkä mutta ehkä näissä voitaisiin nähdä se perusidea eli syödään aitoa, ja puhdasta, oikeaa ruokaa. 

Meillä oli itseasiassa luennolla puhetta näistä ja se selvensi näitä hyvin. Näissä suosituksissa tyydyttyneiden rasvojen saanti on edelleen samoissa lukemissa kuin esim. Suomen suosituksissa. Eli ei näissä ole mitenkään että syökää voita ja lihaa. 

Jossain näin jonkun kommentin, että nämä ovat politiikkaa. Ehkä, ehkä ei. Noh, ne Suomen ravitsemussuositukset ovat myös politiikkaa että miten sitä politiikkaa ei sitten niissä nähdä? Moni on vedonnut tutkimuksiin, että niitä ei huomioida näissä. Niin no, tutkimuksia on joka lähtöön ja ovatkohan ihan täysin puolueettomia nekään tutkimukset, joiden avulla on tehty Suomen ravitsemussuositukset? Aina voi asioista nähdä huonot puolet ja mitä tahansa haluaa niissä nähdä mutta sitten voi myös nähdä niissä paljon hyviä puolia.

Ravitsemustutkimuksia on oikeasti todella vaikea tehdä ihmisillä ja on todella vaikea sanoa, että mikä nyt on mistäkin johtunut ja lisäksi tutkimuksia on joka lähtöön. Lähinnä olen huomannut tässä keskustelussa sen, että suomalaiset tutkijat dissaavat näitä ja mennään joihinkin pieniin yksityiskohtiin eikä tavallaan nähdä suurempaa kokonaisuutta. No, ehkä se on tutkijoiden ominaisuus.

Ehkä ravitsemussuosituksissa pitäisi keskittyä siihen, että moni tie vie perille (perille = terve, ei lääkkeitä, ei sairauksia ja elinvoimainen elämä). Ehkä Suomenkin ravitsemussuosituksissa pitäisi keskittyä aitoon ja puhtaaseen ruokaan ja korostaa sitä. 

Kerrataan vielä se, että yleisesti ottaen ravitsemussuositusten perusteella määräytyy julkisten tilojen ruokailut eli koulut, päiväkodit, vanhainkodit, työpaikkaruokalat (jollain tasolla). 

Kirjoitinkin tuossa edellisessä postauksessa, että kouluruoan aloite ylitti 50 000 ääntä mutta sitä saa edelleen allekirjoittaa, niin allekirjoita tämä kansalaisaloite n y t. Nimiä kerätään kait 1.5 asti ja mitä enemmän, niin sen vankempi tuki sillä on.

Sellasta. Mitä hyvää (tai huonoa) sinä koet näissä Yhdysvaltojen uusissa ravitsemussuosituksissa? Keskittyisin ennemmin hyviin kuin huonoihin puoliin.

Nämähän eivät sinänsä vaikuta meihin suomalaisiin mitenkään eikä niitä tarvitse juhlia mitenkään mutta onhan se nyt sinänsä hienoa, että uskalletaan sanoa, että keskitytään aitoon, oikeeseen ruokaan. Ja kuten Oikeaa ruokaa yhdistys kirjoitti niin asioissa voidaan nähdä aina kokonaisvaltaisia, yhteiskunnallisia puolia.

Hienoa! Me teimme sen!

Nyt on kouluruoan kansalaisaloitteessa yli 50 000 nimeä ja valtavan iso kiitos kuuluu siitä laatijoille, aloitteen allekirjoittajille, ja sitä jakaneille somessa yms. Sitä saa allekirjoittaa edelleen, sillä mitä enemmän nimiä, sen parempi! Aloite löytyy täältä. Sen vakavammin se otetaan, mitä suurempi joukko on sen taustalla.

Toistetaan vielä, aloitteena yksinkertaisena tarkoituksena on taata lapsille ja nuorille parempaa, lisäaineettomampaa, ravitsevampaa ruokaa. Kyllä ruokatoimijoiden on aika alkaa kiinnittää siihen ruokaan enemmän huomiota ja siihen että kouluruoka on tällä hetkellä aivan järkyttävän ultraprosessoitua ihan koko Suomessa. Kovin suuria alueellisia eroja ei ole. Vanhemmat voivat antaa palautetta ruokatoimijoille - palaute toki kannattaa olla asiallinen ja kiihkoton, niin se otetaan vakavammin!

Tässä vielä lainaus @oikeaaruokaa tilin takaa aloitteesta: "Tässä aloitteessa ei ole kyse ideologiasta, puoluepolitiikasta tai vastakkainasettelusta. Kyse on perusasioista: ruoan laadusta, raaka-aineista, lisäaineista, ja siitä, mitä pidämme hyväksyttävänä erityisesti silloin, kun puhutaan lapsista ja julkisesta ruoasta. Moni allekirjoittaja ei vaadi täydellisyyttä tai ääriratkaisuja. He vaativat suuntaa. Läpinäkyvyyttä. Mahdollisuutta tehdä ruokaa aidommista, vähemmän prosessoiduista raaka-aineista.

Jokainen nimi lisää aloitteen uskottavuutta, painoarvoa ja suojaa sitä vastaan, että asia sivuutetaan vähämerkityksenä tai marginaalisena".

Vieläkin viime vuoden tomaattisatoa

Miten meni viime vuosi niiden pienten istutusten kanssa, mitä laitoimme viime keväällä?

Jossain aiemmassa postauksessa sanoin, että tiedän/mulla oli tunne, että saadaan edes yksi mansikka. Ja kyllä, se saatiin. Se oli aika pieni, pienempi kuin metsämansikka mutta se oli itsekasvatettu mansikka. :D Kuvaa siitä ei nyt ole.

Aika myöhäiseksi meni viime vuoden tomaattisato ja en olisi halunnut siirtää taimia sisälle parvekkeelta. Mutta siirsin ne, jossa oli tulossa mahdollisia tomaatteja. Jostain syystä tomaatit kasvoivat jopa yli kaksimetrisiksi ja joulukuussa oli viimeiset punaiset tomaatit ja vielä nyt tammikuussakin on yksi vihreä tomaatti. Taisi olla kaksi - kolme taimea jotka tekivät muutamia tomaatteja. Vähemmän kuin aiempana vuonna. Ne taisivat olla kirsikkatomaatteja, joita kylvimme. En kuitenkaan ottanut niitä kypsymään lautaselle tms, sillä tuntui, että kasvoivat  ja kypsyivät paremmin taimessa.

Tomaatin kasvatus tuntuu kyllä olevan aika hankalaa ja enpä nyt tiedä, laitetaanko tänä vuonna enää tomaatteja. Ehkä voisi kokeilla kurkkua. :D Mansikka oli ihan random ja aika hyvin onnistuttiin, kun manifestoin sen yhden marjan. :D Nämä kasvit muuten menevät ihan hyvin viherkasveista. Koska en saa viherkasveja säilymään hengissä, niin näissäkin tulee ihan kivasti sitä sellaista vihreyttä ja vehreyttä kotiin. Tai parvekkeelle kesällä.

Tomaattien kasvatus täytyy aloittaa todella ajoissa keväällä, jotta ei olla tilanteessa, että joulukuussa odotellaan tomaattien kypsymistä. :D Tänä vuonna taisimme laittaa huhti- (tai toukokuussa?) ja vasta marras/joulukuussa oli kypsiä tomaatteja. Aikaisin aloittaessa on vaan se huono puoli, etten jaksaisi siirtää edestakaisin taimia sisälle ja parvekkeelle (kylmän ilman vuoksi) niin siinä mielessä olisi hyvä, jos saisi suoraan istuttaa parvekkeelle eikä tarvitsisi roudata taimia edestakaisin, sillä se on kyllä aika aikaavievää.

Tänä vuonna ainakin näitä:

** persiljaa, pinaattia ja jotain muita helppoja yrttejä. Tuntuu, että kaksi ensimmäistä on maailman helpoimmat yrtit ja helppoutta haluaisinkin parvekeviljelyssä.

** Voisihan sitä pari tomaattiakin laittaa.

** Kurkkua voisi kokeilla.

Mitä muuta? Ehdota joku helppo, jota on ei-puutarhaihmisenkin helppo viljellä! Joku taimi, joka ei loukkaannu vaikka se unohdetaan eikä muisteta kastella. :D Joku helppo yrtti, jota voi ottaa käyttöön suoraan, kun on kasvanut? Ei siis mitään kuivatuksia tms.

Vuoden 2025 blogikooste

Teenpä tännekin blogiin vuosikoosteen, koska on ihan mielenkiintoista katsoa lukuja. Vaikka ne eivät sinänsä merkitse itselle mitään tässä blogissa. Kiitos, kun olette lukeneet, kommentoineet ja käyneet blogissa! <3

Perustin tämän blogin 15.3.2024. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksi vuotta, kun perustin tämän blogin toisen blogin rinnalle. Perustin, koska tuntui, että on paljon sanottavaa aiheista ja haluan tuoda esille asioita, joita ei esimerkiksi valtamediassa kirjoiteta tai sitten se näkökulma on sellainen, mikä ihmetyttää. On ne blogin tavoitteet ehkä muuttuneet tuosta perustamisajasta verrattuna nykypäivään. Silloin ei oikeastaan ollut mitään tavoitteita eikä suunnitelmia. Eikä ole sinänsä vieläkään mutta kovasti siinä kehittyy, kun alkaa tehdä jotain ja tulee ideoita. Suurempia tavoitteita ei ole edelleenkään tälle blogille. Ehkä myöhemmin on. 

Niihin lukuihin ja koosteeseen.

Blogissa on vieraillut alle 7000 kävijää, jotain 6700 oli tarkempi määrä. En ole varma, että onko tuo luku koko ajalta vai viime vuodelta. Ihan ei selvinnyt bloggerin tilastoista tuo tai en osannut vain lukea niitä. Olen kirjoittanut postauksia vuonna 2025 43 kpl. Vuonna 2024 kirjoitin 23. Mitään postausta en ole poistanut koskaan. Kommentteja olette jättäneet 82 kpl ja mitään negatiivista kommenttia ei ole koskaan tullut tai mitään en ole kokenut negatiiviseksi. Yhtäkään kommenttia en ole myöskään poistanut. 

Viime vuonna suurin kävijäpiikki on ollut 8.12 ja 154 kävijää on käynyt täällä silloin. Luetuin postaus on ollut Nyt ihan aikuisten oikeasti. Toiseksi luetuin Hyvä, paha sokeri ja sokerittomuudesta. Kolmanneksi Rehellinen mielipiteeni suklaavanukkaasta. 

Ai niin, sellaisen asian huomasin, että tämä blogi on blogit.fi hyvinvointi kategoriassa sijalla 3. Yllättävää ja kiitos kävijöille, lukijoille! En tiedä, miten tuo sijoitus määräytyy. Yksi tekijä on kait postausten määrä, mikä ihmetyttää, sillä minähän olen postannut vain kerran viikossa tai jopa harvemmin. 

Mikään postaus ei aiheuta myötähäpeää tai mitään postausta ei tarvitse edelleenkään poistaa. :D Olen kutakuinkin samoilla linjoilla kaikkien postauksien kanssa. Sen koommin tälle blogille ei ole tavoitteita, muuttuu varmaan ajan myötä, jos on muuttuakseen. Kun ihminen kehittyy ja oppii lisää asioita, niin ajatuksetkin rikastuvat ja saattavat muuttua. Sinänsä mitään suuria suunnanmuutoksia tuskin täällä tullaan näkemään. Jatkan varmaan edelleen postaus per viikko -linjalla tai jopa harvemminkin. Vähän nyt aina riippuen siitä, mitä mielen päällä on tai mitä yleisesti keskustellaan vaikkapa mediassa.

Kiva, kun olet mukana ja jos olit uusi lukija, niin kerro ihmeessä itsestäsi! Aina kiva oppia tutustumaan lukijoihin! Kerro, vaikka miten olet löytänyt tänne, mikä postauksistasi on jäänyt mieleen tai jotain muuta hauskaa faktaa itsestäsi. 

Postaustoiveita saa esittää tai jos mielessä on jokin aihe, josta haluaisit lukea tai minun kirjoittavan, niin kerro ihmeessä! Otan mielelläni vastaan myös postaustoiveita, aiheita, ideoita! Kysy, jos on kysyttävää!

Onko muutoksia helppo tehdä?

Tammikuu lienee taas muutoksen kuukausia ihmisillä, kun aloitetaan uusia ruokavalioita, uusia liikunnallisia harrastuksia, kuntosalilla käyntiä ja yms. Elämäntapojen muuttaminen on koko elämän mittainen muutosmatka, ei vain hetkittäin innostus. Joillekin sopii, että aloitetaan pienistä asioista, joillekin puolestaan voi sopia, että kerralla muutetaan kunnolla. Muutosten ylläpitäminen onkin sitten toinen juttu. Muutokseen ja muutoksen ylläpitämiseen vaikuttaa motivaatio. Uudet asiat tulee saada rutiiniksi, jotta ne voi toimia pidemmällä tähtäimellä.

Minusta tämä lause on hyvin osuva: Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Yksittäiset lyhyet valmennukset, ruokavaliot saattavat saada aikaan nopeita tuloksia ja niistä saa kyllä boostia omaan muutosmatkaan. Mutta itsessään ne eivät välttämättä ole ratkaisu pysyvään elämäntapaan. Ne ovat sinänsä hyvä juttu, jos niiden avulla saadaan aikaan muutos, joka on pysyvä. Lyhyiden valmennusten ja muutamien viikkojen ruokavaliomuutosten tulee jatkua sen jälkeen samalla tapaa. Sinänsä olen vähän vastaan näitä "tipattomuuskuukausia" "sokerittomuuskuukausia" jos niiden jälkeen palataan samaan vanhaan tottumukseen. Mutta jos niiden avulla saadaan jatkuva asia eli ei palata vanhaan niin se puolestaan on hyvä asia.

Pysyvä elämäntapa vaatii sinnikkyyttä, lempeyttä, järjestelmällisyyttä ja paljon aikaa uusille ajatuksille ja niihin tottumisille. Muutokset kannattaa aina tehdä heti eikä odottaa tammikuuhun tai toukokuuhun. Aloita pienistä tai suurista, niin tärkeintä on, että aloitat! Luo itsellesi suunnitelma ja tee pieniä tai isoja tavoitteita, joista motivoidut. Pienet askeleet johdattavat isoihin askeleisiin ja ovat aina kohti sitä jotain isompaa tavoitetta. Uusia tapoja kannattaa toistaa tarpeeksi paljon, jotta niistä tulee rutiini. Kun uudet tavat ovat rutiineja, niin ne soljuvat kuin itsestään eikä niitä mieti, että nyt pitäisi tehdä se ja se. 

Meillä on onneksi sellainen ihana asia kuin kirjasto olemassa, mistä löytää tietoa. Itse tykkään lukea erilaisia ravitsemusaiheisia kirjoja ja sitä kautta saada lisää tietoa ja löytää vaikkapa uusia, lempparireseptejä. Tässä postauksessa pari kirjavinkkiä. Toinen kirja kuulosti siltä kuin itse olisin kirjoittanut sen. Pelottavaa, kuinka samankaltainen se oli omien ajatusten kanssa. :D Se oli siis tuo Sokerit pois -kirja. 

Ihanaa uutta vuotta 2026! Palataan seuraavaksi vuosikoosteen kanssa!

Ihana suklaaherkku

Suklaa taitaa olla aika monen mielestä ihanaa ja ihanan herkullista. Löysin ihanan suklaareseptin jälleen kerran Foodinin sivuilta ja heti kun näin sen, niin se resonoi, niin paljon että sitä oli pakko kokeilla. Siinä missä jätän nykyisin Fazerit ja Pandat kauppaan, niin keskityn herkuttelemaan paremmin ja ns. terveellisemmin. Foodin on yksi näistä terveellisemmän asioiden yrityksistä, joka luo ihania tuotteita ja niitä tulee käytettyä jonkin verran nykyisin. Ihanaa, kun niitä saa nykyisin ihan tavallisista kaupoista eli Cittarit ja K-ryhmän kaupat ainakin. Foodinin Herkkuisa levitteet on ihania ja tänä syksynä lanseerasivat Herkkuisa Piparmintun. Ensin se ei houkutellut itseäni yhtään mutta kun maistoin tässä sitä niin aivan jotain niin ihanaa!

PIPARMINTTU HERKKUISA FUDGE

Resepti löytyy siis täältä. Kokeilin ensin puolikkaalla annoksella ja laitoin noin puolet Herkkuisa purkista, yhden suklaarouhepussin ja yhden pähkinäpussin. Jos nyt just ei satu olemaan näitä tuotteita kaapissasi, niin tämän voi toteuttaa myös muilla tuotteilla. Itse laittaisin suklaarouheen tilalla jotain tosi tummaa 90 % suklaata sulatettuna, ja voi laittaa mitä tahansa pähkinöitä, manteleita, mitä löytyy kaapista. Piparminttu Herkkuisaa ei voi korvata millään paitsi muilla Herkkuisa levitteillä mutta niitä saa sieltä peruskaupoista. Foodinin suklaarouhetta en onnistunut löytämään taviskaupoista ja siksi ajattelinkin jatkossa korvata sen mahdollisesti juurikin jollain tummalla suklaalla. Ainekset sekaisin ja yön yli jääkaappiin tai ainakin useaksi tunniksi. 

Miksi tämä on parempi vaihtoehto?

Ei ylimääräisiä lisäaineita, ei valkoista sokeria, ei kaikkea sitä mitä Fazereissa ja Pandoissa on. Toki näissäkin kannattaa muistaa kohtuus kaikessa, koska kaikki sokeri menee elimistössä kuitenkin sokeriksi. Jotain tutkimuksia on tehty, että kookossokeri on maltillisempi kuin valkoinen sokeri esimerkiksi verensokereiden nousujen suhteen. Mene ja tiedä mutta itse tykkään kuitenkin suosia näitä. Nämä ovat lisäksi helppoja tehdä, ei tarvita kuin muutamat ainesosat eikä tule mitään liiallisia sokeriövereitä, huonoa oloa.

Kokeile ihmeessä ja kerro, mitä pidit! 

Tää resepti on sulle, joka tykkäät herkutella

Meillä ihmisillä on taipumus herkutteluun mutta herkutteluakin voi tehdä fiksusti, hillitysti ja maltillisemmin. Leivoin pitkästä aikaa ja halusin kokeilla Foodinin sivuilla olevaa pipari-mokkapalareseptiä. Harvemmin leivon ja harvemmin jaksan leipoa ihan tasan tarkasti ohjeista. :D Onkohan se se luovuus, mikä haluaa aina soveltaa - oli kyseessä neuleohje tai resepti.

Mutta nyt noudatin reseptiä aika tunnollisesti ja se on ihana resepti. Sinulle, joka haluat herkutella ilman valkoista sokeria ja hillitymmin. 

Kookossokeria tosin en tainnut laittaa 3 dl vaan 2 dl koska en raaskinut sitä laittaa niin paljon, kun se oli loppumassa. Eli näinkin se sokerin vähentäminen käy, kun ei raaski laittaa paljon. :D Mutta muuten taisi olla kutakuinkin ohjeen mukaan. 

Päälle ripottelin murskattuja pipareita / piparimurua. Nekin saa vaikka vehnättömistä pipareista tai sitten ihan tavallisista. Tai voi ripotella kookoshiutaleita, kuivattuja marjoja tai nonparelleja.

Tämä herkku käy myös jouluksi tai oikeastaan juuri jouluksi. Kaikki ainekset saa ihan Cittarista, Prismasta eli mistään ihmeellisistä ainesosista ei ole kyse ja herkku on vielä älyttömän hyvää. 

Nyt ihanaa joulua ja palataan tämän blogin puolella joskus ensi vuoden puolella ellei tule jotain yhtäkkistä juttua tänne!